Erzurum Kalesi

Erzurumin linnoitus kohoaa kaupungin historiallisessa keskustassa sijaitsevan kukkulan huipulla, ja sitä pidetään kaupungin vanhimpana rakennuksena. Kulttuuriportaalin mukaan linnoituksen historia ulottuu alueella aiemmin hallinneisiin urartilaisiin, mutta sen tarkka rakennusaika on tuntematon. Useimpien lähteiden mukaan nykyään nähtävissä oleva sisälinnoitus rakennettiin vuonna 415 bysanttilaisen keisari Theodosios II:n aikana. Englanninkielinen Wikipedia antaa rakennusajankohdaksi vuoden 422, mutta lähteet ovat yhtä mieltä siitä, että rakennus on peräisin 5. vuosisadalta. Kaupungin ensimmäinen tunnettu nimi, Theodosiopolis, on myös TDV Islam -ensyklopedian mukaan nimetty tämän keisarin mukaan. Linnoitus oli alun perin kaksiosainen puolustusjärjestelmä. Sisälinnoitus oli vartijoiden tukikohta, kun taas ulkopiiri ympäröi asukkaiden koteja, katuja ja kaupunginosia. TDV Islam -ensyklopedian mukaan kaupunki oli aikoinaan suojattu kolmella muurilla, mutta nykyään jäljellä on vain sisälinnoitus ja joitain ulkopiirin muuriosia. Vaikka ulkopiirin portit on tuhottu, niiden nimet ovat säilyneet: esimerkiksi Tebrizin portti, Erzincanin portti, Georgian portti, Istanbulin portti ja Uusi portti, joita käytetään nykyään kaupunginosien ja katujen nimissä. Sama ensyklopedia kertoo, että kaupungin keskustaa ympäröivä tieverkosto seuraa näiden vanhojen porttien reittejä. Ensiklopedia mainitsee myös espanjalaisen lähettilään Clavijon, joka vieraili kaupungissa 1500-luvun alussa matkallaan Timurin palatsiin, ja kuvaili Erzurumia tornien ympäröimänä kaupunkina, jossa oli sisälinnoitus. Kaupungin merkittävä uudelleenrakennuskausi alkoi sulttaani Suleiman Suuren Iranin sotien aikana. Paikallisen kulttuuri- ja matkailutoimiston matkaoppaan mukaan sisälinnoituksessa on kahdeksan tornia. Sen sisäpihalla on vanha tiilestä tehty kylpylä ja huoneita. TDV Islam -ensyklopedian mukaan sisälinnoituksessa sijaitsivat osmanien aikana pašojen palatsi, oikeustalo ja vankila. Englanninkielinen Wikipedia toteaa, että linnoitusta käytettiin osmanien aikana janitšarien tukikohtana. Linnoitusta on kunnostettu useita kertoja Saltuklu-, Seljukki- ja osmanien kausina, ja viimeisimmät suuret kunnostustyöt tehtiin 1600-luvulla sulttaani Suleiman Suuren aikana ja 1800-luvulla keisari Mahmud II:n aikana. Matkaopas kertoo, että 1800-luvun puolivälissä linnoituksen tuhoutuneiden osien kivet käytettiin kaupungin ympäristössä Ministeriön museon verkkosivuston mukaan kaivauksissa on löydetty useita rakenteita, keramiikkaa ja pieniä esineitä. Linnan eteläpuolella on myös teräsarkkitehtuurilla ja kaiverruksilla koristeltu suihkulähde. Suosittelemme, että vieraillessanne astutte sisään linnaan pääportista, kävelette ensin pihalla ja sen jälkeen kuljette muurien varrella nauttien näkymistä kaupunkiin. Muurien yltä näkee samasta kuvakulmasta Çifte Minareli Medresen minareet, Palandökenin rinteet ja vanhankaupungin katot. Kirkkaana aamuna vuorten ja vanhojen, basaltikivestä rakennettujen rakennusten välinen väriero on erityisen selkeä. Linna sijaitsee lähellä Tebriz Kapı -alueen ja Cumhuriyet Caddesi -kadun risteyskohtaa, ja sinne pääsee kävellen kaupungin keskustasta. Kaupungin eri puolilta lähtevät julkiset kulkuvälineet pysähtyvät myös lähellä. Çifte Minareli Medrese ja Üç Kümbetler ovat vain lyhyen kävelymatkan päässä, joten linna on luonteva aloituspiste vanhankaupungin kierrokselle. Koska rinne ja piha ovat kivettyjä, maa voi olla jäinen talvella, joten liukuesteelliset kengät helpottavat liikkumista. Tarkista ajantasaiset aukioloajat ja -ajat ministeriön museon verkkosivustolta ennen vierailua.