Çandarlı Kalesi

Çandarlılinnan, joka sijaitsee Dikilin eteläpuolella, niemimaan päässä, on yksi Turkin parhaiten säilyneistä linnoista. Kaupunki sijaitsee noin 100 kilometriä Izmiristä ja 19 kilometriä Dikilistä, ja sinne pääsee poikkeamalla İzmir-Bergama-tietä. Sen muinainen nimi oli Pitane; Turkin matkailu-ennalyksen mukaan legenda kertoo, että kaupungin perusti Amazonien kuningatar Pitane, ja asutuksen juuret ulottuvat vuoteen 4000 eaa. Anadolu Ajansin mukaan ensimmäinen linnoitus rakennettiin vuonna 600 eaa. suojaamaan Pitanea; Wikipediassa kerrotaan, että alue oli Pergamonin valtakunnan tärkein satama. Sitä käytettiin satamakaupunkina myös Rooman, Bysantin ja Seljuk-aikakausina. İzmirin metropolikunnan markkinointimateriaalin mukaan Dikilin rannikko on 40 kilometriä pitkä ja siellä on viisi sinisellä lipulla varustettua rantaa; Çandarlı on tämän rannikon eteläisin osa. Linnan nykyinen ulkoasu muotoutui 1300-luvulla, kun genovalaiset valtasivat Foçan ja saivat hallintaansa alueen kaupankäynnin. Osmanien valloitus tapahtui II. Muradin aikana; raunioitunut linnoitus rakennettiin uudelleen 1400-luvulla sadrazamin Çandarlı Halil Paşan käskystä. Kaupunki sai tuolloin pašain nimen; Çandarlı-suku oli ottanut tärkeitä tehtäviä osmanien hallinnossa jo I. Muradin aikana. Kulttuuriportaalin mukaan rakennus on vahvistettu tykkien ampumista vastaan kivipaikoilla ja perustuksilla, ja sen muureissa on helleenikaudelta peräisin olevia kiviä. Sen pohjapiirros on suorakaiteen muotoinen, lähellä neliötä; viisi tornia, ampuma-aukkoja sisältävät muurit ja yksi portti muodostavat kokonaisuuden. Wikipediassa kerrotaan, että linnoitus sijaitsee loivasti itä-länsisuuntaan kallioseinämällä ja sen pinta-ala on noin 2 230 neliömetriä. Sisäänkäynnin yläpuolella on osmanien aikaisesta, haalistunut arabiankielinen teksti. Bergaman museon johtaman kaivauksen yhteydessä löydettiin eri tasoilta muurien jäänteitä, lattioita ja sisäpihalla bysanttilainen kaivo. Tornit on sijoitettu siten, että niistä näkee merelle ja kaupunkiin; kun nouset kulmatorniin, ymmärrät heti, miksi linnoitus on rakennettu tänne. Linnoitusta kunnostettiin 1950-luvulla; viimeisin perusteellinen restaurointi aloitettiin vuonna 2009 ja se valmistui vuonna 2014. Turkin matkailu-ennalyksen mukaan tämä työ oli puuttumista, joka palautti osmanien jälkeisenä aikana hoidosta laiminlyöd Aloita linnoituksen kierros sen portista. Sisäpihalla näet kaivon suun ja kaivauksissa paljastuneet lattiatasot. Sen jälkeen voit lähteä linnoitusmuurien kävelyreitille ja kiertää viisi tornia yksi kerrallaan. Jokainen torni avautuu eri suuntaan: satamaan, rannalle ja Bergaman suuntaan oleville kukkuloille. Illan hämärässä kiviseinät saavat kullanhohtoisen sävyn, joten paras aika valokuville on juuri ennen auringonlaskua. Linnoitus on luonnollinen jatke kaupungin rantakävelylle; satama ja ranta ovat kävelymatkan päässä. Linnoituksessa ei ole suljettuja museosaleja; itse rakennus on näyttely ja kierros ei kestä kauempaa kuin tunnin. Dikiliin ja Izmiriin pääsee bussilla koko päivän; Kulttuuriportaalin mukaan Izmiristä lähtee busseja tunnin välein. Etsi Kulttuuriportaalin mainitsemat hellenistiset kivet linnoituksen seinien alaosista ja tornien kulmista. Turkin matkaoppaan mukaan kaupungin asukasluku on noin seitsemäntuhatta. Kesällä tämä luku kasvaa satoihin tuhansiin, joten toukokuu ja lokakuu ovat parempia kuukausia rauhalliselle vierailulle. Linnoituksen yhdistäminen Dikilin Atarneuksen muinaiskaupunkiin ja Bergaman akropolikseen tarkoittaa, että voit nähdä saman rannikon kolme eri aikakautta.