Afyonkarahisar Kalesi

Afyonkarahisarin linnoitus sijaitsee kaupungin nimen antavan mustan kallion huipulla, ja se määrittää kaupungin horisontin mistä tahansa näkökulmasta. Tämä vulkaaninen kallionkieleke kohoaa noin 226 metriä ympäröivästä tasangosta. Kulttuurikeskus kuvailee linnoitusta luonnollisena kalliona, joka kohoaa vanhojen Afyonkarahisarin talojen seasta. Kallion tumma väri ja sen päällä oleva linnoitus ovat Karahisar-nimen alkuperä. Linnoituksen historia ulottuu hittiläisaikaan. Paikallisen kulttuuri- ja matkailutoimiston mukaan kalliota käytettiin linnoitettuna paikkana noin vuonna 1350, kun hittiläinen kuningas II. Muršili teki sotaretken Arzavaan, ja sitä kutsuttiin Hapanuva-nimellä. Lähteet selittävät nimen tarkoittavan "korkeaa kukkulaa". Kukkulan huipulla on jäänteitä frigialaiseen kulttuuriin, joka kukoisti Anatoliassa noin vuosien 1200 ja 700 välillä. Samat lähteet kertovat kallioon kaiverrettuja alueita ja neljää suurta vesivarastoa. Rooman ja bysanttilaisen kauden aikana kallion päälle rakennettiin muureja, ja kukkulasta muodostui nykyisen linnoituksen näköinen. Bysanttilaisena aikana paikka tunnettiin nimellä Akroinon. Turkin islamilaisen tietosanakirjan mukaan uskotaan, että bysanttilaisissa lähteissä mainittu Akroinonin linnoitus on tämä kallio. Englanninkielisen Wikipedian mukaan vuonna 740 linnoituksen edustalla käytiin suuri taistelu bysanttilaisen armeijan ja umayyadien joukkojen välillä. Kansanperinteessä kerrotaan, että Seyyid Battal Gazin, jonka nimeä kantava paikka on edelleen olemassa, kuoli tässä taistelussa. Kaupungin joutuminen turkkilaisten hallintaan tapahtui 1200-luvun alussa, mistä on viitteitä lähellä sijaitsevan Altıgöz-sillan inskriptiossa. Seljukki-kaudella linnoituksesta tuli tärkeä paikka, jossa säilytettiin valtion aarteita. Sultan I. Alaeddin Keykubadin aikana linnoituksen vartijana toiminut arkkitehti Mimar Bedrettin Gevhertaş kunnosti muurit vuonna 1235. Samana aikana linnoitukseen rakennettiin pieni moskeija ja palatsi. Turkin Wikipedian mukaan linnoitusta kutsuttiin myös nimellä Hisar-ı Devlet, koska siellä säilytettiin aarteita. Seljukki-vizirin Sahip Ata Fahreddin Alin nimen myötä kaupunki sai nimen Karahisar-ı Sahip. Osmanien kaudella vuonna 1573 sultan II. Selimin käskystä Mahmud Bey kunnosti muurit, vesivarastot ja tornit. 1600-luvulla Evliya Çelebi kirjoitti, että linnoituksessa oli noin 200 vartijaa Kesällä keskipäivän kuumuudessa kallion päällä ei ole varjoa; on parempi lähteä aikaisin aamulla tai myöhään iltapäivällä, sillä silloin on viileämpää ja valo on parempi. Kävellessä muurien jäänteiden läpi, kiinnitä huomiota kallioon kaiverrettuihin vesivarastoihin ja vanhojen rakennusten perustuksiin. Huipulta avautuu näkymä laaksoon, jossa kaupunki levittäytyy, ja näkyvissä on kupoleita, minareetteja sekä kauempana Frig-ylängölle ulottuvia kukkuloita. Tuuli voi olla voimakasta huipulla, joten lasten kanssa liikkuessa kannattaa pysyä loitolla reunuksista, joissa ei ole kaiteita. Ajankohtaista tietoa vierailuehdoista ja mahdollisista huoltotöistä kannattaa tiedustella paikalliselta kulttuuri- ja matkailutoimistolta tai kunnalta. Linnoituksen juurella sijaitsevilla vanhoilla kaduilla käveleminen on paras tapa tutustua linnoitukseen yhdessä kaupungin kanssa. Voitonmuseo ja muistopaikka ovat lyhyen kävelymatkan päässä.