Yağlıderen laaksossa: vesiputous ja saksanpähkinät.

Giresun'in sisäosat eivät ole yhtä tunnettuja kuin rannikko, mutta alueen tärkein tuotanto keskittyy sinne. Yağlıdere-laakso on tästä tyypillinen esimerkki: jyrkille rinteille rakennettuja terasseja, joilla on saksanpähkinäpuutarhoja, ja metsästä virtaavia vesiä.

Miten sinne pääsee: Noin 45 kilometriä keskustasta sisämaahan. Tie on asfaltoitu, ja se kulkee laakson varrella joen rantaa pitkin. Julkinen liikenne on olemassa, mutta harvinaista; auton käyttö on helpompaa.

Päiväohjelma: Polku Çağlayan-vesiputoukselle on lyhyt ja helppo, sopiva perheille. Vesiputous ei ole kovin korkea, mutta sen virtaus on voimakas, ja sen ympäristö on täysin saksanpähkinäpuutarhojen peitossa. Sateen jälkeen virtaus kasvaa, ja samalla polku voi olla liukas. Laakson varrella näkee kyliä, joissa on kivitaloja ja puutaloja, sekä vanhoja siltoja joen yllä. Elokuussa on saksanpähkinöiden sadonkorjuuaika, jolloin rinteet heräävät eloon; puutarhoissa työskentelyn seuraaminen on paras tapa ymmärtää aluetta. Laakson yläosasta pääsee Andoz-linnoitukselle, ja reittiä voi halutessaan jatkaa sinne.

Mitä syödä: Alueen erikoisuuksia ovat mustapapu-keitto, maissileipä ja saksanpähkinätuotteet. Tiellä on paikkoja, joissa voi nauttia maalaistyyppistä aamiaista.

Vinkki: Sateisina päivinä polku voi olla liukas, joten tarvitset tukevat kengät. Sadonkorjuuajan aikana kylätiet voivat olla vilkkaita traktorien liikenteen vuoksi.