Topkapı Sarayı – “Hymyilevä Iftar”

Kertoja:
“Topkapı-palatsissa sanottiin, että ramadanöinä valmistettiin salainen pöytä. Tälle pöydälle saattoi lähestyä vain ne, joilla ei ollut ylpeyttä sydämessään.”

Kertoja:
“Eräänä yönä palatsin keittiössä työskentelevä apulainen Hasan kuuli tästä tarinasta ja kiinnostui. ‘Haluan myös nähdä tuon pöydän’ hän sanoi.”

Kertoja:
“Kun Hasan kulki palatsin pihalla, hän näki köyhän ihmisen palelevan ja riisui oman takkinsa antaakseen sen hänelle. Sen jälkeen hän jakoi viimeisen leipänsä linnulle.”

Kertoja:
“Juuri silloin puutarhan pimeä nurkka valaistui. Siellä oli valtava pöytä… mutta ruoka oli vain yksi lautasellinen taateleita, vähän keittoa ja leipää.”

Hasan (hämmästyneenä):
“Tämäkö on salainen pöytä?”

Viisas ääni (syvällä):
“Kyllä, poikani. Sillä pöytä rikastuu ei ruoalla… vaan aikomuksilla.”

Kertoja:
“Siitä päivästä lähtien Hasan ymmärsi, että hyvyys kasvaa ei palatsista vaan sydämestä.”