TILAN JA MARGARITAN KOSKETTAVAT

MESTARISTA JA MARGARITASTA

”Mestari ja Margarita”, yksi venäläisen kirjallisuuden merkittävistä teoksista, on todellinen mestariteos, jossa totuus ja taikausko sekä kuvitelma ja todellisuus kietoutuvat yhteen. Teoksessa etenevät samanaikaisesti paholaisen ja hänen seurueensa tarina heidän saavuttuaan Moskovaan taikuuden professoriksi naamioituneina, Jeesuksen oikeudenkäynti sekä Mestarin ja Margaritan rakkaustarina. Kohtausten väliset siirtymät on toteutettu taitavasti ja sidottu toisiinsa hyvällä tyylillä. Teksti sisältää erittäin voimakkaita filosofisia ja uskonnollisia pohdintoja. Esimerkiksi ensimmäinen luku alkaa jo sillä, että paholainen todistaa Jumalan olemassaolon sokraattisella menetelmällä. Jumalaa todistamaan pyrkivä paholainen on itse asiassa myös osoitus tämän tekstin syvästä kaksijakoisuudesta. Kaikki on mahdollista vastakohtansa kautta…

Bulgakov esittää teoksessaan jälleen paholaisen suulla kritiikkiä ihmistä, yhteiskuntaa ja järjestelmää kohtaan. Tämä ihmisen suhteeseen rahaan ja yhteiskunnalliseen ahneuteen perustuva kritiikki paljastaa ihmisen muuttumattoman luonnon. Lisäksi teoksessa tulee heti esiin epätavallinen kuvaus Jeesuksesta. Yksi huomionarvoisista yksityiskohdista on Jeesuksen käyttämä tyyli. Se sisältää paholaisen tyylin tavoin voimakkaan dialektiikan. Heidän välillään on kuitenkin ero: paholainen kykenee kaikkeen, kun taas Jeesuksella ei ole mitään.

Teoksen henkilöiden ja tapahtumien yksityiskohtaiset kuvaukset ovat niin voimakkaita, että lukija saattaa äkkiä väristä paholaisen yksityiskohtaisen kuvauksen edessä aivan kuin olisi nähnyt hänet todella, ja voi melkein jopa aistia ympäristön tuoksun. Kuvauksen ohella myös luovuus on huipussaan. Esimerkiksi tanssiaiskohtauksessa erinomaisesti suunnitellut hahmot ovat niin omaperäisiä ja fantastisia, kuin ne olisivat peräisin japanilaisesta mangasta.

Teos on rikas myös siksi, että se tarjoaa lukijalle erilaisia näkökulmia. Maaherra Pontius Pilatuksen omantunnontuskat hänen ristiinnaulittavaksi lähettämänsä henkilön vuoksi on kuvattu vaikuttavasti. Paikoin kirjailija puhuttelee lukijaa ikään kuin maaherran omantunnon paikalta. Toisaalta kohtalon väistämättömyys lyödään koko teoksen ajan ankaralla realismilla lukijan kasvoille. Sama kohtalo ja ennalta määrätty osa tulevat vastaan myös Mestarin ja Margaritan rakkaudessa ja saavat meidät kysymään: ”Mitä ihminen voi enimmillään tehdä sen puolesta, jota hän rakastaa eniten?” Voiko hän esimerkiksi myydä sielunsa paholaiselle pelastaakseen rakastamansa? Entä sisältääkö paholaiselle myyty sielu armoa, ja antaako paholainen vastineen maksetulle hinnalle?

Lyhyesti sanottuna elämän arkisuuteen kyllästyneet voivat uppoutua hetkeksi unelmiin tässä tarinassa, joka on yhtä taianomainen kuin keskiajan sadut mutta yhtä todellinen kuin elämä itse, ja löytää itsensä pohtiessaan kysymyksiä, joita eivät ole koskaan aiemmin pohtineet.

İslam Armağan Çakır

Ostolinkki:

https://www.istanbulkitapcisi.com/usta-ile-margarita