Päivä Göljazissa ja Uluabat-järvellä.

Bursan länsipuolella, Uluabat-järven itäpäässä, on pieni niemeke, joka ulottuu järveen päin. Niemekellä sijaitsevan asutuksen nimi on nykyään Gölyazı, ja sen antiikin nimi oli Apollonia ad Rhyndacum. Osa taloista on aivan muinaisten muurien vieressä, kun taas toiset ovat aivan veden äärellä. Kaduilla on tavallista nähdä vanhoja kiviä, jotka on upotettu seiniin. Itse järvi on kansainvälisesti merkittävä kosteikkoalue. Siksi matka Gölyazıhin tarkoittaa kahden erillisen retken yhdistämistä: toisaalta kaksituhatviisisataa vuotta vanhan kaupungin kerroksia, ja toisaalta vesililjoja, lintukolonioita ja ilta-auringon heijastuksia vedessä.

Gölyazı on Nilüferin alaisuudessa oleva kylä. Nilüferin piirikunnan tietojen mukaan sinne pääsee noin seitsemän kilometrin mittaisella tiellä, joka lähtee Bursan ja Izmirin välisestä tieltä 35. kilometrillä. Kulttuuriportaalin opaste on 37. kilometrillä, ja etäisyys Bursa-kaupunkiin on 42 kilometriä. Eri lähteiden kilometrilukujen ero voi johtua mittauspisteen sijainnista; tärkeintä on, että opasteen jälkeen tie laskeutuu suoraan järven rantaan. Jos harkitset julkisilla kulkemista, tarkista bussireitit ja aikataulut ennen matkaa Bursa Metropolitan Belediyen liikennesivustolta, sillä tiedot voivat muuttua. Koska asutuksen vanha ydin koostuu kapeista kaduista, on mukavinta jättää auto sisäänkäynnille ja tutustua paikkaan kävellen. Niemeke on pieni, ja kaikki paikat ovat helposti saavutettavissa kävellen.

Kulttuuriportaalin mukaan asutuksen historia ulottuu aina 300-luvulle eaa. Sen antiikin nimi, Apollonia ad Rhyndacum, viittaa Rhyndakos-jokeen, joka ruokkii järveä ja tunnetaan nykyään Orhaneli Çay tai Kocaçay -nimellä, ja tarkoittaa "Apollonia Rhyndakosin rannalla". Kulttuuriportaalin mukaan Anatoaliassa oli yhdeksän kaupunkia nimeltä Apollonia; joen nimi toimi siis eräänlaisena osoitteena. Englanninkielisen Wikipedian mukaan kaupungin asukkaat uskovat polveutuvansa Miletoksesta peräisin olevasta siirtokunnasta. Samassa lähteessä mainitaan, että kaupunki koki vaurauden aikaa hellenistisenä aikana, Bergaman kuningaskunnan, eli Attalosien, hallitessa. Kaupungin kolikot ovat tämän historian konkreettisimpia todisteita. Kulttuuriportaali mainitsee 1. vuosisadalla eaa. lyötyjä kolikoita, joissa on kuvauksia ravuista. Samassa lähteessä todetaan, että alueen maaperästä on löydetty useita bysanttilaisia imperiumin Vuosisadan vanhoissa tekijöissä Bursa ja Mudanyan alueelta saapuneet löysivät täältä turvapaikan. Se oli monikulttuurinen asuinalue, jossa asuivat sekä kreikkalaiset että turkkilaiset perheet; vuonna 1923 tapahtuneen väestönvaihdon myötä kreikkalaiset asukkaat lähtivät. Tasavallan aikana entinen Apolyontin nimi muutettiin Gölyazíksi. Vuonna 1992 kunnaksi perustettu asuinalue muuttui 2000-luvun lopulla Nilüferin alaisuuteen kuuluvaksi kyläksi. Se on asuinalue muurien sisällä.

Gölyazía kierrellessä ensimmäinen asia, joka tulee mieleen, on se, että suuri osa muinaisessa kaupungissa on nykyisten talojen alla. Akateeminen tutkimus, joka on tehty Uluabat-järven rannalla, kuvaa tätä yleistä näkemystä ja kertoo, että asuinalue on ympäröity kahdella muurilla: ulkoinen muuri, joka ympäröi niemimaan, ja sisemmät muurit, jotka ympäröivät saarta. Kumpikaan ei ole täysin säilynyt, mutta niiden jäänteet ovat sekoittuneet kylän rakenteeseen. Kulttuuriportaalin mukaan muinaisten muurien pituus on noin 800 metriä, ja seinien on voinut toimia sekä puolustus- että tulvasuojina. Tutki seinien rakennetta tarkemmin nähdäksesi, miten ne on rakennettu. Kulttuuriportaalin mukaan vuosisatojen aikana tehtyjen korjausten yhteydessä on käytetty vanhoista rakennuksista otettua materiaalia, ja roomalaisten, bysanttilaisten ja osmanien aikakausien työnjäljet ovat paikoitellen sekoittuneet. Sama lähde mainitsee Simitçikalen olevan tärkein torni ja kertoo, että torilla on myös toinen torni. Lähde korostaa, että muurit ovat sulautuneet perinteiseen asuinrakennuskulttuuriin; on usein vaikea erottaa, missä talon seinä päättyy ja muurin alku alkaa. Muurien ulkopuolellakin on jälkiä. Kulttuuriportaali ja Nilüferin piirikunnan hallinto kertovat "Deliktaş"-nimisestä rakennelmasta, jota pidetään vesijohtona, "Taş Kapı"-nimisestä muinaisesta portista, muinaisen teatterin raunioista ja Apollonin temppelin raunioista, jotka sijaitsevat noin kilometrin päässä rannikolta Kız-saarella. Turkkilainen Wikipedia mainitsee myös Zambak Tepessä sijaitsevan hautausmaan ja kivilaatikkohaudoja. Akateeminen tutkimus lisää tähän hautausmaan, jossa on erilaisia hautojen tyyppejä kreikkalaiselta ja roomalaiselta ajalta, teatterin ja stadionin raunioita, osmanien aikakauden kylpylän, tuulimyllyn ja Gölyazín moskeijan. Nilüferin kunnan tiedotteen mukaan muinaisessa teatterissa jatkuu kaivauksia. Kunnannon mukaan rakennus rakennettiin vuosien 1908 ja 1918 välillä uuden asuinalueen suunnitelmien mukaisesti saaren tulipalon jälkeen. Sen arkkitehti oli Dereköyistä kotoisin oleva Dimitrios Papadopoulos. Rakennus oli pitkään rapistunut, mutta se kunnostettiin vuonna 2009 ja avattiin vuonna 2014 kulttuuritalona. Sen sisällä on esillä valokuvia ja asiakirjoja Gölyazın historiasta, ja siellä järjestetään myös väliaikaisia näyttelyitä, työpajoja ja konsertteja. Aukioloajat kannattaa tarkistaa kunnan verkkosivuilta. Uluabat on Ramsar-järvi.

Gölyazıa ympäröivä vesi on, akateemisen tutkimuksen mukaan, yksi Turkin tärkeimmistä kosteikoista. Turkin kielisessä Wikipediassa Uluabat-järvi määritellään matalaksi makean veden järveksi, jonka pinta-ala on noin 136 neliökilometriä, keskimääräinen syvyys on kaksi ja puoli metriä ja syvin kohta on noin kymmenen metriä. Englanninkielisen Wikipedian mukaan järveä virtaa etelärannalta Mustafakemalpaşa-joki, ja ylimääräinen vesi päätyy Marmara-merelle lännessä Susurluk-joen kautta. Lähdeaineistot antavat vaihtelevia tietoja järvellä olevien saarten määrästä, mutta kaikki lähteet ovat yhtä mieltä siitä, että suurin saari on Halilbey-saari. Luonnonsuojelu- ja kansallispuistojen 2. aluejohtaman tiedotteen mukaan 19 900 hehtaarin alueesta julistettiin 15. huhtikuuta 1998 kansainvälisesti merkittäväksi kosteikoksi ja se otettiin suojeluun Ramsar-sopimuksen nojalla. Akateeminen tutkimus toteaa, että järvi täyttää Ramsar-sopimuksen yhdeksästä kriteeristä neljä: se on elinympäristö uhanalaisille lajeille, se on tärkeä pesimäalue monille vesilinnuille ja se on tärkeä elinympäristö kaloille. Järvessä on laajat nilviäisyhteydet. Saman tutkimuksen mukaan valkonilviäinen peittää erityisesti järven koillisosat ja Mustafakemalpaşa-joen suun, jossa se virtaa järveen. Jos haluat nähdä nilviäisyhteydet, ajoita vierailusi kuumille kuukausille, jolloin kasvi kukkii. Linnut, storkit ja kalastajat

Uluabat on maailmanlaajuisesti uhanalaisen pienen mustahaikaran tärkein pesimäalue Turkissa, ja se on myös tärkeä elinympäristö uhanalaiselle nokkapelikaanille, erityisesti sen ruokailu- ja talvehtimisalueena. Englanninkielinen Wikipedia kertoo, että kesäkuussa 1998 tehdyssä laskennassa havaittiin 823 paria pientä mustahaikaraa, 105 paria yöhaikaraa, 109 par Turkkilainen Wikipedia korostaa, että noin kolmannes Uluabat-järven kalastajista on naisia, mikä on merkittävä piirre Marmara-alueelle. Saman lähteen mukaan kalastajat lähtevät järvelle pienillä fiberteknillä lähes joka päivä, paitsi kalastusrajoitusten ja juhlapäivien aikana; rannalla olevat veneet eivät siis ole pelkkä koriste, vaan osa jokapäiväistä elämää.

**Ehdotus kävelylle järven rannalla:**

Puolensaarta parhaiten oppii kävelemällä. Aloita sillan päässä olevalta muistopuulta ja seuraa rannikkoa kiertäen saaren ympäri; toisella puolellasi on järvi ja toisella puolella muureihin nojaavat talot. Etsi rannalta sisään johtavilta kujilta löytöjä, kuten kiviä ja muurinpätkiä, ja nouse sitten Zambak-kukkulan huipulle ja vieraile kulttuurikeskuksessa. Kiipeämällä ylöspäin puolensaaren muoto järvessä näkyy paremmin. Tutkimuksen mukaan paikalliset tarjoavat mahdollisuuden veneretkille järvellä; vedestä käsin näkee, kuinka lähellä muurit ja talot ovat järveä. Saman lähteen mukaan kyläläiset myyvät tuotteitaan kojuissa, joissa on tarjolla maataloustuotteita, kalaa ja paikallisia ruokia.

**Auringonlasku, vuodenaika ja kellonaika:**

Koska Gölyazı sijaitsee järven itäpäässä, järvi avautuu länteen, ja auringonlasku näkyy veden yllä. Siksi on hyvä suunnitella päivä myöhäisemmälle: tutustu ensin katuja ja raunioita, ja odota auringonlaskua rannalla tai kukkulan juurella. Kevät ja kesä ovat parasta aikaa haikaroille ja vesililjoille, kun taas kevät ja syksy ovat parhaita aikoja muuttolinnuille. Talvella vierailijoiden määrä vähenee, ja asutuksen jokapäiväinen rytmi on helpompi aistia. Tutkimuksen mukaan vierailijoiden määrä on kasvanut viime vuosina. Jos haluat rauhallisen vierailun, valitse arkipäivä.

**Käytännön vinkkejä:**

Gölyazı ei ole museo, vaan paikka, jossa ihmiset asuvat. Älä mene talojen pihoille, vaan pyydä lupa, jos haluat ottaa valokuvia ovien edessä. Muurit ja rauniot ovat suojeltuja kulttuuriperintökohteita; älä kiipeä niiden päälle, älä koske kiviin tai siirrä niitä. Rannan rehevä kasvillisuus on lintujen elinympäristö, joten älä mene sinne ja vie roskasi mukanasi. Jos aiot kävellä pitkään rannalla kesällä, ota mukaan hattu ja vettä; kevyt vaatekerros on myös hyödyllinen, kun odotat auringonlaskua.

**Lähteet:**

• Türkiye Kültür Port Aluejohtaja, Uluabat-järven kosteikkoalue, https://bolge2.tarimorman.gov.tr/Menu/168/Bursa-Ulubat-Golu-Sulak-Alani
• Akbana, A. ja Bulut, Y. (2021), Uluabat-järven Ramsar-alueen arviointi ekoturismista näkökulmasta, Turkki maatalous- ja luonnontieteiden aikakauslehti 8(2), https://dergipark.org.tr/tr/pub/turkjans/article/751923
• Wikipedia, Gölyazı, Nilüfer, https://tr.wikipedia.org/wiki/G%C3%B6lyaz%C4%B1,_Nil%C3%BCfer
• Wikipedia, Uluabat-järvi, https://tr.wikipedia.org/wiki/Uluabat_G%C3%B6l%C3%BC
• Wikipedia, Apollonia ad Rhyndacum, https://en.wikipedia.org/wiki/Apollonia_ad_Rhyndacum
• Wikipedia, Lake Uluabat, https://en.wikipedia.org/wiki/Lake_Uluabat