Kız Kulesi – “Toivetta Kantava Ramadan Tuuli”

Kertoja (pehmeällä, lämpimällä äänellä):
“Kapean salmen keskellä, yksinäiseltä näyttävä mutta todellisuudessa tuhansia tarinoita sydämessään kantava torni oli… Neitsyt torni. Ramadanin ensimmäinen ilta lähestyi, ja tornia ympäröivät vedet näyttivät olevan erityisen rauhallisia.”

Kertoja:
“Tornissa asui pieni tyttö nimeltä Leyla. Hänen isänsä työskenteli tornissa, joten joka Ramadan, iftar-aikoina, he näkivät ensimmäisinä valon, joka leijui meren yllä. Leyla oli tänä iltana hyvin innoissaan. Sillä hän muisti vuosia sitten kuulemansa tarinan:
‘Ramadanin ensimmäisenä yönä tornin huipulle ilmestyvä valo kuulee puhtaan sydämen lapsen toiveen.’”

Kertoja:
“Leyla kiipesi nopeasti tornin portaita. Kun hän pääsi huipulle, aurinko kosketti vettä viimeisen kerran. Pieni tyttö laittoi kätensä sydämelleen ja sulki silmänsä.”

Leyla (lapsen ääni, kuiskaten):
“Jumala… Rukoilen, että tänä Ramadanina ei vain itselleni… kukaan ei jäisi yksin.”

Kertoja:
“Sinä hetkenä, tornin huipulle ilmestyi ohut valo. Jopa tuuli pysähtyi hetkeksi. Valo kiersi Leylan ympärillä ja leijui sitten meren ylle.”

Leyla (hämmästyneenä):
“Isä! Isä! Valo kuuli toiveeni!”

Kertoja:
“Kun iftarin kutsu alkoi kuulua, tornin ympärillä tapahtui jotain epätavallista. Kalastajaveneet merellä, ihmiset vastarannalla… kaikki näkivät samanaikaisesti taivaalla loistavan valon. Ikään kuin koko Istanbul olisi pysähtynyt hetkeksi istumaan saman pöydän ääreen.”

Kertoja:
“Sinä iltana torniin saapui odottamaton vieras. Vanha täti, pieni kori kädessään, koputti oveen.”

Täti (pehmeällä, isoäidin äänellä):
“Onko tyttäreni Leyla täällä? Joka vuosi Ramadanina syön iftarin yksin… Mutta tänä iltana sydämeni toi minut tänne.”

Kertoja:
“Leyla juoksi iloisesti ovea kohti. Hänen isänsä laajensi pöytää, mereltä puhaltava tuuli toi taatelin tuoksun. Sinä yönä he söivät iftarin yhdessä… Ja Leyla huomasi jotain:
Hänen toiveensa valo ei vain valaissut taivasta, vaan myös toisen sydämen.”

Kertoja (rauhallisella, pehmeällä lopputonilla):
“Tällainen Ramadan Istanbulissa oli… Yksi valo, yksi rukous, yksi pöytä… ja täysin odottamattomalla hetkellä vierekkäin olevat sydämet.
Neitsyt torni on siitä päivästä lähtien, kun Ramadan tulee, nostanut saman valon huipultaan. Sanotaan, että…
Se valo on jakamisen valo.
Ja jokainen, jonka sydän on puhdas, näkee varmasti sen valon.”