Siirry pääsisältöön
Radar Türkiye
Löydä tapahtumat sovelluksessa
Avaa
Radar Türkiye
Karapınar: Tulivuoret ja maastopyhäkkeet.
Kulttuurinen

Karapınar: Tulivuoret ja maastopyhäkkeet.

Ei vielä arvioita

Kirjaudu sisään tykätäksesi ja arvioidaksesi

Konya-ylängön itäosassa maaperä alkaa kertoa uudenlaista tarinaa. Tasaisista pelloista nousevat yhtäkkiä mustat tuhkapylväät, pyöreät kraatterit ja syvät kuopat, joiden pohjaan katsoessa huimaa.

Karapınar, Konya
Kulttuurinen
Radar Editör
19. lokakuuta 2026

Tietoa matkasta

Konya-ylängön itäosassa maisema alkaa kertoa uutta tarinaa. Tasaisista pelloista nousevat yhtäkkiä mustat tuhkapylväät, pyöreät kraaterit ja syvät kuopat, jotka saavat huimauksen iskemään, kun niihin katsoo. Karapınar on piirikunta, jossa toisella puolella on sammuneita tulivuoria ja toisella puolella maan alla sulavien kivien muovaamia maisemia. Tämä retki on omistettu päivälle, jonka aikana matkataan Konystä Karapınariin tutustuen tulivuorikraattereihin, kuoppajärviin ja tuulen vuosien saatossa jättämiin jälkiin. On hyvä huomata, että monista tästä maisemasta tunnetuimmista osista, järvistä, suuri osa on kuivunut viime vuosina. Retki ei peittele tätä, vaan pyrkii auttamaan ymmärtämään näitä kuivia alueita.

*Konya-ylängön portti*

Turkin Wikipedian mukaan Karapınar sijaitsee 94 kilometriä Konyn piirikunnan itäpuolella, Konya-Adana-tien varrella, noin 994 metrin korkeudella merenpinnasta. Piirikunta on yksi Konyn suurimmista, sen pinta-ala on 2 623 neliökilometriä. Historiallisesti Karapınar oli tärkeä pysähdyspaikka Ulukışlan, Ereğlin ja Konyn välillä. 1600-luvulla sinne rakennettiin karavaaniseri, jolloin paikan nimeksi tuli Sultaniye, ja vuonna 1934 se sai nykyisen nimensä. Karapınar kunnan verkkosivut korostavat, että piirikunta sijaitsee tärkeiden kauppareittien risteyskohdassa. Myös alueen maaperä on huomattava: Turkin Wikipedian mukaan jopa 60 prosenttia Karapınarista on kalkkikiveä. Tämä kalkki on itse asiassa tarinan takana, jonka kohtaat, kun näet kuoppajärviä. Matkalla piirikuntaan huomiota herättävät laajat aurinkopaneelikentät tien varrella. Turkin Wikipedia mainitsee, että Karapınarissa sijaitsee Turkin suurin aurinkovoimalaitos. Pilvettömät taivaat ja tasainen ylänkö tekevät alueesta houkuttelevan sekä maanviljelijöille että energiainvestoinneille, mutta samalla kuivuus tekee vesiongelmista keskeisen aiheen.

*Sinne pääseminen*

Konystä Karapınariin pääsee noin puolessa tunnissa Konya-Adana-tietä pitkin. Piirikunnan keskustaan pääsee linja-autoilla, mutta kraatterit ja kuoppajärvet ovat kilometreittäin toisistaan, ja useimpiin ei ole julkista liikennettä; tälle retkelle oma auto on lähes välttämätön. Karapınar kunnan verkkosivujen mukaan Meke-järvi on 8 kilometriä piirikunnan keskustasta ja 2 kilometriä Karapınar-Ereğlin tieltä, kun taas Acıgöl on 10 Tämän iän muistaminen luo mielenkiintoisen yhteyden: Meken keskellä oleva kartiomainen muodostuma nousi suunnilleen samaan aikaan, kun Çatalhöyükissä rakennettiin ensimmäisiä taloja. Meken yksityiskohtainen kuvaus ei kuulu tämän tekstin aiheeseen, mutta on tärkeää tietää sen nykytila. Englanninkielinen Wikipedia kertoo, että vuonna 2012 järven kapasiteetti oli vähentynyt noin kuudella kymmenellä prosentilla kahdenkymmenen vuoden aikana, ja vuoden 2014 kuivuuden jälkeen se kuivui lähes kokonaan. Noin sata aiemmin siellä tavattua lintulajia oli siirtynyt muualle vuoteen 2015 mennessä. Uutisten mukaan järvessä, jossa aiemmin oli vettä jopa 12 metrin syvyydessä, on nykyään vain muutama pisara vettä, ja se on muuttunut punaiseksi mikrobien vuoksi. Karapınar kunta kertoo, että järven ympäristöä ympäröivät mustat ja violetit vulkaaniset tuhkat käytetään nykyään tiilien ja betonikivien valmistuksessa, ja sen ympärysmitta on yli neljä kilometriä. Kun katsot reitiltä, joka kulkee kraatterin reunalla, yritä erottaa valkoiset suolakristallit, vanhat rannikot ja kraatterin tummat rinteet; järven entinen vedenpinta näkyy näissä linjoissa. Acıgöl on suolainen kraatterijärvi.

Kun jatkat Meke-järveltä itään, pääset Acıgöl-järvelle. Karapınar kunta kertoo, että järvi on noin 1750 metriä pitkä ja 1250 metriä leveä, ja sen veden ainutlaatuinen suolainen ja karvas maku johtuu korkeasta magnesiumsulfaattipitoisuudesta. Kunnalla on vuonna 2024 rakennettu kelluva uima-allas järvellä, ja rannalla kävely sekä auringonnousun ja -laskun aikaan pinnalla syntyvät heijastukset kiinnostavat valokuvaajia. Acıgöl yhdessä Meken kanssa muodostavat parin, joka parhaiten kuvaa alueen vulkaanisen aktiivisuuden monimuotoisuutta: toinen on muuttunut kuivaksi suolatasangoksi, kun taas toinen on edelleen kraatterijärvi, jossa on vettä ja väriä.

Päivän jälkipuolisko on omistettu rotkoille. Turkin kielinen Wikipedia määrittelee rotkon karstiseksi muodostumaksi, joka syntyy, kun maan alla olevan veden aiheuttamat ontelot liukenevat kalkkikivestä ja niiden katot romahtavat. Prosessi etenee seuraavasti: pohjavesi yhdistyy hiilidioksidista muodostaen hiilihappoa, joka liuottaa kalkkikiveä ja muodostaa maan alle luolia. Ajan myötä luolan yläpuolella oleva maa romahtaa. Culture Portal kertoo, että rotkojen syvyys voi vaihdella muutamasta metristä useisiin satoihin metriin, joistakin näkyy Pohjoisluoteisosssa sijaitsevat kraatterijärvet

Karapınar kunnan mainosaineiston mukaan Çıralı-järvi on noin 250 metriä leveä ja 80 metriä syvä kraatterijärvi, joka on ympäröity korkeilla kallioilla, joiden pinnassa on luolia ja koloja. Kunta kertoo, että tämä järvi, joka aiemmin oli täynnä vettä, on kuivunut viime vuosina pohjaveden tason laskun myötä. Läheisyydessä sijaitseva Meyil-järvi on puolestaan noin 60 metriä maanpinnan alapuolella, sen halkaisija on keskimäärin 368 metriä, ja se on alueen merkittävimpiä kraattereita, joka myös on kuivumisen alla. Kun seisotte näiden kahden kraatterin reunalla ja katsotte alas, näette konkreettisesti, mitä Wikipedia kuvailee luolan katon romahtamisen mittakaavassa. Vesi on olennainen osa tätä maisemaa. Paikallisten kertomusten mukaan, jotka on raportoitu uutisissa, Konya-alueella on avattu satoja tuhansia vesikaivoja, ja Meken kuivumisen syynä pidetään pohjaveden käyttöä maataloudessa. Kuivuneiden kraattereiden pohjat ovat kuin ulkoilmaluokkia, jotka osoittavat, kuinka alueen vesi on ehtynyt pohjasta, ei pinnalta. Hiekan kanssa taistelu

Toinen Karapınarille tyypillinen piirre on tuuli. Karapınar kunta kertoo, että alueen tuulen aiheuttaman eroosion estämiseksi käynnistettiin suuri ympäristöhanke vuonna 1959. Noin 130 000 hehtaarin alueella tuulen aiheuttama maan kulkeutuminen estettiin ensin ruokoaitoilla, minkä jälkeen alueen istutettiin puita. Turkin kieliseen Wikipediaan on kirjoitettu, että tämä hanke, joka koski Karapınarissa sijaitsevia hiekkadyynejä, käynnistettiin vuonna 1962 Maaperä- ja vesihallinnon toimesta, ja se valmistui vuonna 1999. Sitä pidetään yhtenä maailman onnistuneimmista hankkeista. Vaikka alkamisvuosi vaihtelee lähteissä, molemmat lähteet kuvaavat samaa aluetta. Kun ohitatte eroosiokentän reunaa, huomaatte tuulta vasten kasvavat puurivit ja paikoitellen näkyvän hiekkadyynien rakenteen. Nämä nykyään vihreinä näkyvät alueet muistuttavat, kuinka alue on aiemmin taistellut tuulen kuljettaman hiekan kanssa. Paluumatka

Jos valitsette pohjoisen reitin takaisin Konyaan, voitte päättää päivänne Konya-Aksaray-tien varrella sijaitsevaan Kızören-kraatteriin. Wikipedian mukaan tämä on noin 300 metriä leveä ja 145 metriä syvä, ja se on alueen tunnetuin kraatteri. Obruk-kylä, joka kuuluu Karatayhin, on saanut nimensä tästä kraatterista. Näin saatte Meke-järvi on ollut Ramsar-alue ja suojeltu luonnonmuistomerkki vuodesta 2005. Pysykää poluilla älkääkä astuko suolaisen sedimentin päälle. Alueella on hyvin vähän varjoa, joten ottakaa mukaan runsaasti vettä. Koska uima-altaiden kaltaisten tilojen aukioloajat voivat vaihdella, tarkistakaa ajantasaiset tiedot kunnan verkkosivuilta.

Lähteet:

Sijainti - Karapınar: Tulivuoret ja maastopyhäkkeet.

Matkatiedot
KaupunkiKarapınar, Konya
TyyppiKulttuurinen
Päivämäärä19. lokakuuta 2026
LähdeRadar Editör
Radar TürkiyeKirjoittajaRadar TürkiyeVieraile lähteessäReittiohjeet