Galata Torni – “Mırıldam’ın Aamun Laulu”

Kertoja:
“Kauan sitten Galata Tornin huipulla asui pieni poika, joka pystyi puhumaan tuulen kanssa: Ali. Ramadan-iltoina tuuli toi hänelle aina uutisia kaupungista.”

Ali (innostuneena):
“Tuuli veli, mitä olet tänään kuullut?”

Tuuli (kevyellä kuiskauksella):
“Ali… Tänä iltana yhdelläkään kadulla ei voida kattaa iftar-pöytää. Koska kaikki ovat omissa huolissaan…”

Kertoja:
“Alin sydän puristui. Hän ei voinut hyväksyä, että tämä pyhä kuukausi saisi yhden kadun jäämään valottomaksi ja hiljaiseksi.”

Kertoja:
“Ali meni heti tornista alas ja kertoi naapureilleen. Jokainen toi kotoaan lautasen, yhden taatelin ja leivän. Yhtäkkiä Galatan kadut täyttyivät värikkäistä lautasista.”

Naapurit (taustalla iloisia ääniä):
“Alin ansiosta meillä on tänä iltana pöytä!”
“Jumala siunatkoon sinua, poikani!”

Kertoja:
“Iftar-ajan koittaessa tuuli kulki pitkin katuja ja toi pöytien ylle kauniita tuoksuja. Ja sinä iltana Galatan yksinäisin katu muuttui kaupungin vilkkaimmaksi iftariksi.”

Tuuli:
“Ali… Sinun hyvä sydämesi antoi elämän tälle kadulle.”

Kertoja:
“Sanotaan, että siitä päivästä lähtien Galata Tornin huipulla tuuli puhaltaa hieman makeammin… koska se kantaa tarinoita ihmisten jakamista pöydistä.”