
Çatalhöyükissä, yhdeksäntuhatvuotias kaupunki, päivä.
Kirjaudu sisään tykätäksesi ja arvioidaksesi
Konystä etelään johtava tie muuttuu pian täysin suoraksi. Vehnäpeltoja, kastelukanavia ja harvoja poppelikujanteita ulottuu horisonttiin asti; vuoret näkyvät kaukana vaaleana viivana.
Tietoa matkasta
Konystasta kaakkoon johtava tie muuttuu pian täydelliseksi suoraksi. Vehnäpeltoja, kastelukanavia ja harvoja poppeleita ulottuu horisonttiin; vuoret jäävät kauas taakse haaleina viivoina. Tämän laakson keskellä, muutaman kilometrin Çumran pohjoispuolella, ei ensisilmäyksellä näy muuta kuin kaksi hieman peltokentistä korkeampaa kukkulaa. Nämä kaksi kukkulaa ovat kuitenkin Çatalhöyük, yksi maailman merkittävimmistä neoliittisista asuinpaikoista, jossa ihmiset rakensivat asuntoja päällekkäin jopa 18 kerrosta. Tämä retki on omistettu näille kahdelle kukkulalle ja ympäröivälle laaksolle; sen tarkoituksena ei ole vain katsella kaivusalueita, vaan myös ymmärtää, miksi tämä paikka valittiin, miten se syntyi ja missä sen löydöt ovat nykyään. Laaksossa on kaksi kukkulaa.
Çumra on piirikunta, joka sijaitsee Konynlaakson sydämessä, hieman yli tuhannen metrin korkeudella merenpinnasta. Englanninkielisen Wikipedian mukaan kaupunki sijaitsee laajan Çumran kastelualueen keskellä, joka perustettiin vuonna 1912, ja se on tärkeä pysäkki historiallisella Istanbulin ja Bagdadin välisellä rautatiellä. Nykyään näkyvä säännöllinen peltokuvio on pääosin tämän kastelujärjestelmän ansiota. Yhdeksäntuhatta vuotta sitten maisema oli hyvin erilainen. Çatalhöyük-tutkimusprojektin verkkosivuston mukaan, kun ensimmäiset asukkaat saapuivat tänne, alue oli kostea ja sateinen, osa suomaata; kaloja, vesilintuja ja niiden munia oli helposti saatavilla, kuivemmilla alueilla oli peltoja ja laaksoissa vaelsi villieläimiä. Paikan nimi juontaa juurensa tähän ulkonäköön. Museon esittelyssä kerrotaan, että kukkula koostuu kahdesta tasaisesta alueesta, jotka ovat eri korkeuksilla, ja siksi se sai nimensä "çatal" (haarukka). Kulttuurihub-sivuston mukaan itäinen, suurempi kukkula koostuu kahdeksantoista neoliittisesta asuntokerroksesta, jotka ovat peräisin ajalta 7400–6200 eaa., kun taas läntinen, matalampi kukkula kantaa kalkoliittisen aikakauden jälkiä. Projektin verkkosivuston mukaan uskotaan, että aiemmin Çarşamba-joki kulki nykyisten peltojen alueella, joka sijaitsee kahden kukkulan välissä, ja että joen uomaan muuttuminen on saattanut saada ihmiset muuttamaan läntiselle kukkulalle. Turkin kielisen Wikipedian mukaan itäisen kukkulan viimeisessä vaiheessa se kohosi 20 metriä korkeammalle kuin laakso; eli näkemäsi kukkulan suurin osa on keräänt Çumraan Konyaan pääsee linja-autolla ja junalla, mutta viimeiset kilometrit piirin keskustasta kaivausalueelle vaativat ajoneuvon tai taksin. Koska julkisen liikenteen yhteydet voivat muuttua, tarkista ajantasaiset tiedot asiaankuuluvilta viranomaisilta ennen matkaa. Turkin kieliseen Wikipediaan on merkitty, että alue sijaitsee lähellä Küçükköyiä, ja myös opasteet viittaavat tähän kylään.
Kaivauksen tarina:
Chatalhöyük-tutkimusprojektin mukaan alueen löysi vuonna 1958 sattumalta brittiläinen ryhmä, johon kuuluivat David French, Alan Hall ja James Mellaart. Mellaart suunnitteli kaivaukset vaimonsa Arletten tukiessa. Ensimmäinen kausi kesti 39 päivää vuonna 1961, ja ryhmä löysi neljäkymmentä taloa sekä pienoisveistoksia, keramiikkaa ja seinämaalauksia. Työt jatkuivat joka kesä vuoteen 1965 asti, minkä jälkeen alue pysyi noin kolkyt vuotta hiljaisena. Englanninkielinen Wikipedia muistuttaa, että Mellaart kaivoi lähes kaksisataa rakennusta neljän kauden aikana, kun taas hänen opiskelijansa Ian Hodder, joka myöhemmin avasi kaivaukset uudelleen, omisti kokonaisen kauden vain yhteen rakennukseen. Tämä vertailu havainnollistaa hyvin kahden aikakauden menetelmien eroja. Hodderin ryhmä aloitti 1990-luvun puolivälissä pintatutkimuksilla, ja lähteet antavat kaivauksen varsinaisen alkamispäivämääräksi vuoden 1995 tai 1996. Projektin verkkosivuston mukaan turkkilaiset ja kansainväliset ryhmät ovat työskennelleet yhdessä joka kesä tuosta ajankohdasta lähtien. Länsivaeltumalla aloitettiin perusteellisempi työ 1990-luvun lopulla, ja sitä jatkettiin kahden uuden ryhmän toimesta vuodesta 2006 lähtien. Koska kaivausalueet ovat alttiita ankarille sääolosuhteille, kaksi suurta suojakattoa rakennettiin etelään vuosina 2002-2003 ja pohjoiseen vuosina 2007-2008; nykyään kävijät näkevät juuri nämä rakenteet. Hodderin johtama projekti päättyi vuonna 2018. Projektin verkkosivuston mukaan kaivauksia johtaa nyt Pamukkale Üniversiten Ali Ozan, ja 25 vuoden projektin fyysinen arkisto on säilytetty Stanfordin yliopiston kirjastossa. Alue lisättiin UNESCOn maailmanperintöluettelon alustavalle listalle vuonna 2009 ja varsinaiselle listalle vuonna 2012.
Mitä alueella näkee:
Matkan keskiössä ovat suojakattojen alla olevat tiilestä tehdyt seinät. Projektin verkkosivuston arkkitehtoninen kuvaus kertoo, että Tavallinen materiaalimuutos antaa vihjeitä siitä, miten yhteisö kulutti ympäristöään yhdeksäntuhatta vuotta sitten. Projektisivusto kertoo myös, että noin 6500 eaa. alkoi näkyä tehokkaampia ruoanlaittovälineitä, karjan kasvatusta yleistyi, ja väestötiheys sekä asuntotiheys kasvoivat. On kiistanalaista, kuinka paljon ihmisiä asui siellä: projektisivusto mainitsee väestön olleen 3500–8000 ihmistä vilkkaimmillaan, kun taas englanninkielinen Wikipedia viittaa uudempiin laskelmiin, jotka osoittavat, että keskiajalla yhden vuoden aikana siellä asui 600–800 ihmistä. Kaivostyöryhmä on vuosien varrella rakentanut alueelle kokeellisen asunnon uudelleen; projektisivuston valokuvat esittelevät tässä asunnossa tehtyjä uuneja ja näyttelyvalmisteluja. Kysy sisäänkirjautumisen yhteydessä, onko tämä rakennus auki vierailusi aikana. Sen jälkeen kävele länsirinteen suuntaan: projektisivuston mukaan täältä ei löydy asuntopohjaisia hautoja, seinämaalauksia tai hylättyjen asuntojen täyttöjä, vaan huolellisesti maalattuja astioita. Tämä siirtymä kahden rinteen välillä antaa sinulle mahdollisuuden nähdä muutoksen neoliittisesta kalkoliittiseen aikaan samalla alueella. Vierailukeskus
Turkkilaisen Wikipedian mukaan Konya Metropolitan Municipality rakennutti vierailukeskuksen, joka avattiin vuonna 2023, ja se sijaitsee kahden rinteen välisellä alueella. Se on rakennettu puurakenteilla. Englanninkielisen Wikipedian mukaan näyttelytilat esittelevät asutuksen ympäristöä, arkkitehtuuria ja jokapäiväistä elämää interaktiivisilla esityksillä sekä turkkia että englantia. On helpointa ymmärtää kattojen alla näkyvät osittaiset seinät viettämällä aikaa tässä keskuksessa ennen kaivausalueelle siirtymistä. Löydöt ovat muualla. Museon verkkosivuston mukaan kaivauksista löydetyt esineet ovat Konya Arkeologisen Museon kokoelmissa, joista osa on esillä ja osa on varastoissa. Konyn kuvernöörin markkinointimateriaalin mukaan museo avattiin vuonna 1962, ja sen kokoelmiin kuuluvat paitsi Çatalhöyükistä, myös Canhasanista, Erbabasta, Sizmasta ja Karahöyükistä löydettyjä esineitä. Turkkilainen Wikipedia kertoo, että noin kolmemetrinen seinämaalaus, joka löydettiin vuonna 1963, ja joka tulkitaan asutuksen suunnitelmaksi, on esillä Ankarassa sijaitsevassa Anatolian Sivilisaatioiden Museossa. Tämä tulkinta ei ole yksimielinen; englanninkielinen Wikipedia kertoo, että jotkut arkeologit tulkitsevat sen leopardin turkiksi ja geomet Näyttelyesineitä etsiessäsi, tarkista esineiden yhteydessä olevista etiketeistä, mistä kerroksesta ne ovat peräisin. Vuodenaika ja kellonaika.
Alue on kesällä kuuma ja kuiva, talvella kylmä ja usein lumipeitteinen. Vaikka suojakatokset tarjoavat varjoa, kaivusalue itsessään on avoin tasanko. Kevät ja syksy ovat mukavimpia aikoja sekä maisemien nauttimiseen että kävelyyn. Aamulla varhain auringonvalo pehmentää kukkulat, ja sinulla on aikaa tutustua vastaanottokeskuksen ja kahden katoksen alueen rauhassa. Käytännön vinkkejä:
Museoiden verkkosivusto ilmoittaa, että Museokortti on voimassa alueella, mutta pohjoisen suojakatoksen alue on tällä hetkellä suljettu vierailijoilta. Tällaiset rajoitukset ja aukioloajat voivat muuttua, joten tarkista ajantasaiset tiedot museoiden verkkosivustolta ennen vierailua. Älä mene kaivualueen reunojen ulkopuolelle; tiilimuurit ovat hauraita. Alueella on vähän varjoa, joten ota mukaan hattu ja vettä. Muista myös tarkistaa, onko Konya Arkeologisen museon suljettu päivä matkasuunnitelmassasi; maakunnan hallinnon verkkosivusto kertoo, että museo on avoinna kaikkina päivinä paitsi maanantaina, mutta tarkista silti ajantasaiset tiedot. Lähteet:
- Kulttuuriportaali, Çatalhöyükin neoliittinen kaupunki, https://www.kulturportali.gov.tr/turkiye/konya/gezilecekyer/catalhoyuk-neolitik-kenti
- Museot, Çatalhöyükin arkeologinen alue, https://muze.gov.tr/muze-detay?SectionId=KCO01&DistId=MRK
- Çatalhöyük Research Project, Kaivauksien historia, https://www.catalhoyuk.com/project/history
- Çatalhöyük Research Project, Arkkitehtuuri, https://www.catalhoyuk.com/site/architecture
- Çatalhöyük Research Project, Neoliittisen kaupungin nousu ja tuho, https://www.catalhoyuk.com/site/rise_and_fall_of_a_neolithic_town
- Çatalhöyük Research Project, Länsivaakuna, https://www.catalhoyuk.com/site/west_mound
- Çatalhöyük Research Project, Elämää Çatalhöyükissä, https://www.catalhoyuk.com/site/life
- Çatalhöyük Research Project, etusivu, https://www.catalhoyuk.com/
- Konyn maakunnan hallinto, Arkeologinen museo, https://konya.gov.tr/arkeoloji-muzesi
- Wikipedia, Çatalhöyük, https://tr.wikipedia.org/wiki/%C3%87atalh%C3%B6y%C3%BCk
- Wikipedia, Çatalhöyük, https://en.wikipedia.org/wiki
