Yeralainen säiliö.

Yerebatanin vesilehti on yksi Istanbulin tärkeimmistä kulttuuriperintökohteista, jossa voi tutustua kaupungin loistokkaan historian jälkiä. Itä-Rooman keisari Justinianus I (527–565) rakennutti tämän suuren maanalaisen vesilehden, ja se tunnetaan kansan suussa nimellä "Yerebatanin palatsi" sen lukuisien marmorisarveiden vuoksi, jotka kohoavat vedestä. Rakennus tunnetaan latinaksi nimellä "Cisterna Basilica", ja jotkut kutsuvat sitä "Bazilika-vesilehdeksi", sillä sen paikalla sijaitsi aiemmin Stoa-basilika. Yerebatanin vesilehti on Istanbulin suurin suljettu vesilehti, jonka kapasiteetti on 80 000 tonnia vettä. Se on myös huomattava muiden suljettujen vesilehtien verrattuna, sillä siinä on enemmän uudelleenkäytettyjä rakennusmateriaaleja. Sen pinta-ala on noin 10 000 neliömetriä, ja se on suorakulmion muotoinen, 140 metriä pitkä ja 70 metriä leveä. Kirjallisten lähteiden mukaan Yerebatanin vesilehti tarjosi vettä satoja vuosia, ja se jakoi keisarien asuintaloihin ja niitä ympäröiviin rakennuksiin vettä, joka oli peräisin vesijoista ja sateesta. Vesilehden vesihuollosta vastasi myös historiallinen Hadrianuksen vesijohdon. Vesilehdessä on 336 sarveetta, joista jokainen on 9 metriä korkea. Nämä sarveet on asetettu 4,8 metrin välein, ja ne muodostavat 12 riviä, joissa on 28 sarveetta. Suurin osa sarveista on valmistettu eri marmorilajeista, ja ne ovat joko yhdestä tai kahdesta osasta. Sarveiden koristeet vaihtelevat. Jotkut edustavat "korinttista" tyyliä, kun taas toisissa on yksinkertaisia, koristeettomia koristeita. Useimmat vesilehden sarveet ovat sylinterimäisiä, lukuun ottamatta muutamia, jotka ovat kulmikkaita tai uritettuja. Vesilehden seinät on rakennettu tiilistä, ja niiden paksuus on 4,8 metriä. L Petrus Gyllius, joka ei jättänyt huomiotta rakenteen pylväitä, dokumentoi yhteensä 336 pylvästä ja mainitsee tutkimuksessaan, että kaivon yläosassa on useita kuoppia. Gylliuksen sanat: "He nostavat vettä ämpäreillä; jopa kaivon sisällä he käyttävät lapioita, valaisevat paikan lyhtyillä ja kalastavat." välittävät sen, että paikalliset olivat tuolloin "tietoisia" kaivosta. Yerebatanin kaivo, jota kunnostettiin ensimmäisen kerran osmanien aikana, sulttaani III. Ahmedin aikana, ja toisen kerran sulttaani II. Abdülhamidin aikana, on jatkossakin käynyt läpi useita kunnostuksia. Vuosina 1955-1960 yhdeksän pylvästä, jotka olivat vaarassa sortua, peitettiin paksulla betonikerroksella. Vuosina 1985-1987 Istanbulin metropolihallinnon toteuttamissa perusteellisissa kunnostus- ja puhdistustöissä löydettiin Yerebatanin tärkeimmät symbolit: Medusan pää -aiheiset kivipalikat. Rakenteen länsiosassa oleva Medusan pää on käännettynä ylösalaisin, kun taas itäosassa oleva on vaakatasossa. Medusan päät, jotka ovat yksi Rooman veistotaiteen hienoimpia esimerkkejä ja joita vieraat ihailevat suuresti, ovat myös olleet monien myyttien aiheena. Yhden myytin mukaan Medusa on yksi kolmesta Gorgon-nimisestä naispuolisesta hirviöstä kreikkalaisessa mytologiassa. Medusalla, jolla on käärmeitä hiuksissaan, on kyky muuttaa katsojansa kiviksi. Toisen tarinan mukaan Medusa on kaunis tyttö, jolla on mustat silmät, pitkät hiukset ja upea vartalo. Medusa rakastaa Zeuksen poikaa Perseusta. Samanaikaisesti myös Athena rakastaa Perseusta ja on kateellinen Medusalle. Siksi Athena muuttaa Medusan hiukset käärmeiksi. Tästä lähtien kaikki, jotka katsovat Medusaa, muuttuvat kiviksi. Myöhemmin Perseus leikkaa Medusan pään ja käyttää sen voimaa kukistaakseen monia vihollisiaan. Vuonna 1987, kunnostuksen jälkeen, Istanbulin metropolihallinto avasi Yerebatanin museona, jossa on kävelyalue. Rakennus on sittemmin toiminut monien kansallisten ja kansainvälisten tapahtumien näyttämönä. Tämä salaperäinen paikka, joka on olennainen osa Istanbulin matkasuunnitelmia, on houkutellut vieraita ympäri maailmaa, muun muassa entisestä Yhdysvaltain presidentistä Bill Clintonista Hollannin pääministeriin Wim Kokkiin, entisestä Italian ulkoministeristä Lamberto Diniin, entisestä Ruotsin pääministeristä Göran Perssoniin ja entiseen Itävallan pääministeriin Thomas Klestiliin. Yerebatanin museon, joka on vahvistettu sen historian suurimmalla kun Medusa-pään vesistön pylväät ovat pääosin sylinterimäisiä, lukuun ottamatta muutamia, jotka ovat kulmikkaita tai uritettuja. Vesistön luoteiskulmassa sijaitsevien kahden pylvään alla olevat Medusa-päät, jotka toimivat jalkoina, ovat Rooman aikaisen veistotaiteen mestariteoksia. On epäselvää, mistä rakennuksista nämä Medusa-päät on tuotu tänne. Tutkijat olettavat yleensä, että ne on tuotu paikalle alun perin vain pylväiden jalkoina käytettäväksi. Tästä huolimatta tämä ei ole estänyt tarinoiden syntymistä Medusa-päiden ympärille. Yhden tarinan mukaan Medusa on yksi kolmesta Gorgonasta, jotka ovat kreikkalaisessa mytologiassa maanalaista maailmaa asuttavia naispuolisia hirviöitä. Medusalla, jolla on käärmeitä hiuksissaan, on kyky muuttaa katsojansa kiviksi. Yhden teorian mukaan Gorgonien kuvia ja veistoksia käytettiin tuolloin suojaamaan suuria rakennuksia ja tärkeitä paikkoja, ja Medusa-pään sijoittaminen vesistöön on osa tätä. Toisen tarinan mukaan Medusa oli kaunis tyttö, jolla oli mustat silmät, pitkät hiukset ja upea vartalo. Medusa rakasti Zeuksen poikaa Perseusta. Samaan aikaan myös Athena rakasti Perseusta ja oli kateellinen Medusalle. Siksi Athena muutti Medusan hiukset käärmeiksi. Sen jälkeen kaikki, jotka katsoivat Medusaa, muuttuivat kiviksi. Myöhemmin Perseus katkaisi Medusan pään ja käytti sen voimaa kukistaakseen monia vihollisiaan. Tämän vuoksi Medusa-päät kaiverrettiin Bizantissa miekkojen kahvoihin ja sijoitettiin pylväiden jalkoihin (käännettynä ylösalaisin, jotta ihmiset eivät muuttuisi kiviksi). Yhden tarinan mukaan Medusa katsoi peiliin ja muutti itsensä kiviksi. Siksi tähän veistokseen veistettynä veistäjä on esittänyt Medusan kolmessa eri asennossa valon heijastuskulmien mukaan.