Siirry pääsisältöön
Radar Türkiye
Löydä tapahtumat sovelluksessa
Avaa
Radar Türkiye

Safranbolun talot, elämä, parveke ja viinitarha.

Ensimmäistä kertaa Safranboluun saapuessa talot näyttävät ensin kuin maisemamaalaus. Valkoiset julkisivut, tummat puurunkoiset ikkunat, tiilikatot ja yläkerrokset, jotka ulottuvat kadulle, muodostavat yhdessä upean näkymän.

Radar TürkiyeRadar Türkiye25 Ekim 202615
Ei vielä arvioita

Kirjaudu sisään tykätäksesi ja arvioidaksesi

Safranbolun talot, elämä, parveke ja viinitarha.

Safranbolu'ya ilk kez gelen bir kişi, evlere önce bir resim gibi bakar. Yamaçlara dizilmiş beyaz cepheler, koyu renkli ahşap çerçeveler, tuğla saçaklar ve sokağa doğru uzanan üst katlar, tek bir manzara oluşturur. Ancak her ev, yüzyıllar boyunca şekillenmiş bir yaşam düzeninin kaydıdır. Safranbolu Turizm Bilgi Merkezi'ne göre, ilçe merkezinde 18. ve 19. yüzyıl ile 20. yüzyılın başlarında inşa edilmiş yaklaşık 2000 geleneksel ev bulunmaktadır ve bunların yaklaşık 800'ü yasal olarak korunmaktadır. Bu yazı, bu evlerden birinin önünde durduğunuzda nelere bakmanız gerektiğini, kapıdan girdiğinizde hangi sırayla ilerlemeniz gerektiğini ve bir müze evde neyi aramanız gerektiğini anlatır.

**Safranbolu evini anlamak için öncelikle evin nerede bulunduğuna dikkat etmek gerekir.** Şehir tarihi olarak iki bölgeye ayrılır. "Şehir" olarak adlandırılan bölge, kalenin, pazar yerinin ve Akçasu, Gümüş, Musalla, Kalealtı, Tabakhane gibi mahallelerin bulunduğu, alçak rakımlı iki vadinin arasında yer alan kışlık bir yerleşimdir. Burada evler birbirine yakındır ve sokaklar dardır. "Bağlar" ise birkaç yüz metre daha yüksekte, hava akımlarına açık ve geniş arazilere sahip bir yazlık bölgedir. Turizm Bilgi Merkezi'nin açıklamalarına göre, neredeyse herkesin hem kışlık hem de yazlık evi vardı ve aileler hava ısındığında Bağlar'daki evlerine taşınırdı, ancak pazar yerindeki üretim ve ticaret yaz boyunca devam ederdi. Şehrin en belirgin özelliği, komşulara duyulan saygıdır. Karabük İl Kültür ve Turizm Müdürlüğü, hiçbir evin diğerinin manzarasını engellemediğini ve tüm evlerin kendilerinden daha merkezi konumdaki kamu binalarına ve tarihi eserlere baktığını belirtir. Evlerin yakın cepheleri düz, uzak cepheleri ise açıktır. Kale tepesinden veya Hıdırlık Tepesi'nden aşağı baktığınızda bu düzeni kendi gözlerinizle görebilirsiniz. Neredeyse her pencerenin bir manzarası vardır. Sokağın kendisi de bir yapı elemanıdır. Meydana inen yollar, tarihi eserlerin avluları ve meydanlar taş kaplamadır. Kaynaklara göre bu kaplama nemi azaltır, sel sularına dayanır ve ağaç köklerinin suya ulaşmasını sağlar. Köşe başlarındaki evlerin duvarlarında, köşeleri eğimli yapılar ve yer yer "ayıbağı" olarak adlandırılan destekler görülebilir. Bunlar, evi sokağın kıvrımına uyum sağlayan küçük ama dikkatli çözümlerdir.

**Taş gövde, ahşap üst katlar**

Bir evin önünde durduğunuzda, gözünüzü aşağıdan yukarıya doğru tarayın. İstanbul Teknik Üniversitesi'nden Prof. Dr. Nigan Bayazıt'ın 47 ev planı üzerinden yaptığı çalışmaya göre, giriş katları taş duvarlarla inşa edilmiştir ve çoğu zaman düzensiz arsa sınırlarına uyum sağlar. Bu kat dışarıya tamamen kapalıdır. Üst katlar ise ahşap iskeletten oluşur. Ahşap direkler ve kirişler arasındaki boş Tietyissä, kapeissa ja pitkissä ikkunoissa on edelleen jäljellä puukehikoita, joita kutsutaan "muşabak". Kiinnitä huomiota myös ulkonemiin osiin. Yläkerroksen osat, jotka ulottuvat kadulle, eivät ole pelkästään koristeellisia. Bayazıt selittää, että koska tontit eivät ole täysin suorakulmaisia, huoneet ulottuvat ulospäin, mikä antaa huoneille neliön tai suorakulmion muotoa ja mahdollistaa näkymien avautumisen eri suuntiin. Jos huoneet eivät ulotu ulospäin, ulospäin ulottuvat sen sijaan "eyvan"-tyyppiset rakenteet. Toisin sanoen, ulkonema on kompromissi kaarevan tontin ja suoran huoneen välillä.

Sisäänkäynti taloihin tapahtuu usein suurilla, kaksilehtisillä ovilla. Oveen liittyvään, alakerrassa olevaan tilaan viitataan nimellä "hayat", ja jos lattia on kivetty, sitä kutsutaan "taşlık". Tässä tilassa on usein kaiverretuista pystypuista valmistettuja ritilöitä, joita kutsutaan "glise". Karabukin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimiston mukaan talvella puut säilytetään tässä tilassa, ja "glise" toimii kesällä ilmanvaihtona ja talvella eristeenä. "Hayat"-tilasta pääsee ovesta "ahır"-tilaan. Alakerrassa on myös suuria kamiinoita, varastoja ja ruokakomeroita. Lyhyesti sanottuna alakerta on talon työtila. Eläimet, polttopuut, ruoka ja raskas ruoanlaitto keskittyvät tähän tilaan. Museokodissa kannattaa kiinnittää huomiota "hayat"-tilan kivipintaan, kamiinan paikkaan ja "glise"-ritilöiden luomaan valokuvioon. Siellä ymmärtää parhaiten, kuinka suuri osa talon elämästä sijoittuu tähän puoliksi avoimeen, puoliksi suljettuun tilaan.

"Sofa", "eyvan" ja huoneet

Yläkerroksiin pääsee puuportaita pitkin. Matkailuneuvontatoimiston mukaan toinen kerros on yleensä hillitympi, ja siellä on keittiö, jota voidaan tarvittaessa käyttää myös makuuhuoneena. Päivittäinen elämä keskittyy yleensä keskikerrokseen, koska sen lämmittäminen on talvella helpompaa. Kolmas kerros on talon hienoin kerros, ja siellä on korkeammat katot. Kerroksen keskipisteessä on "sofa". Bayazitin mukaan safranbolulaiset kutsuvat "sofaa" myös "çardakiksi". "Sofa" voi olla ulkona, sisällä tai keskellä. Keskellä olevan "sofan" taloissa huoneet on järjestetty "sofan" molemmille puolille. Huoneiden väliin jääviin ja "sofan" jatkeena oleviin tiloihin viitataan nimellä "eyvan". "Eyvanien Avioliittoon astuneelle pojalle ei avata erillistä asuntoa, vaan morsian muuttaa samaan taloon. Jokainen perhe asuu omassa huoneessaan ja täyttää omat tarpeensa. Talon arvokkain paikka on olohuone. Bayazıt kertoo, että tämän huoneen ja sen sohvan katto on koristeltu huolellisesti, ja joissakin kodeissa olohuoneen seinät on koristeltu kuvioilla ja maalauksilla. Sohvan katto puolestaan on koristeltu koristeellisesti, kuin käännetty vene. Museokodissa kannattaa nostaa katse ylös ja ihailla kattoa. Koristeelliset puukattopaneelit kertovat hiljaa talon omistajan makua ja varallisuutta. Takka, grilli ja lamppu.

Näissä kodeissa lämmitys hoidettiin takalla. Takassa palaneen puun hiilet siirrettiin grilliin ja sieltä huoneisiin. Turistitoimiston mukaan puutalon lämmön säilyttäminen on vaikeaa, ja siksi tärkeintä on lämmittää ihmisiä, ei tilaa. Karabukin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimiston mukaan takat tulivat alueelle vasta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Valaisemiseen käytettiin alun perin öljylamppuja, ja myöhemmin ylellisempiä lamppuja. Sähkön yleistyminen tapahtui yhdessä terästehtaiden perustamisen myötä vuonna 1937. Uima-allashuoneet.

Safranbolun talojen yllättävin tila on uima-allashuone. Karabukin yliopiston apulaisprofessori A. Esra Bölükbaşı Ertürk kertoo lehdessä "Erdem" kaupungin veden saannin perustuvan Bulak- ja Hizar-lähteisiin sekä puroihin, ja veden runsaus on mahdollistanut monipuolisten vesirakenteiden kehittämisen. Joissakin kodeissa uima-allas on erillisessä huoneessa sisäänkäynnin yhteydessä, kun taas toisissa se on ensimmäisen kerroksen olohuoneen keskellä, ja huoneet avautuvat tälle uima-allashuoneelle. Artikkelin esimerkeissä altaat on ympäröity kolmelta puolelta penkeillä. Joissakin niistä vesi virtaa S-muotoisesti kaartuvasta, lohikäärmepäisestä putkesta. Ertürk korostaa altaan useita toimintoja. Vesi tuo viileyttä tilaan, auttaa säilyttämään ruoan pilaantumatta ja toimii paloturvallisuuden kannalta tärkeänä varastona. Veden ääni myös vaikeuttaa ulkopuolisten kuulemisen sisätiloista. Joissakin Bağların puutarhoissa uima-allashuone on rakennettu erilliseksi, näköalaa tarjoavaksi pieneksi paviljongiksi. Sen keskellä on allas, ympärillä penkkejä, sisäänkäynnin vieressä kahvinkeitin ja kaappi. Näitä paikallisesti "uima-allashuoneen paviljongeiksi" kutsuttuja rakennuksia ei enää yleensä käytetä, ja monet ni Tässä on käännös:

Vuosisadan alkupuolella rakennettu talo, jonka omisti Safranbolun sotilasvaraston komentaja Hacı Mehmet Efendi. Talon nimi on peräisin komentajalle myönnetystä everstin arvonimestä. Kulttuuriministeriö lunasti talon vuonna 1979 ja kunnosti sen. Talon avattiin vuonna 1981 koulutuskeskuksena, ja nykyään sitä käytetään museona. Kierroksen aikana noudata yllä kuvattua järjestystä. Aloita katsomalla talon julkisivua ja parvekkeita kadulta, etsi sitten sisätiloista takka ja liesi, nouse portaikkoja pitkin oleskelutilaan, istu yhdessä erkkerihuoneessa ja ihaile maisemaa ikkunasta, ja viimeisenä katso kattoa pääsalissa. Tarkista ajantasaiset aukioloajat ennen vierailua Safranbolun kaupungin verkkosivuilta. Useimmat talot ovat yksityisomistuksessa ja niissä asutaan. Ole huomaavainen valokuvia ottaessasi ja kunnioita ikkunoita ja pihoja. Safranbolu lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1994, numero 614. Perusteluna ei ollut yksittäiset talot, vaan niiden yhdessä muodostama kaupunkikuva. Kun opit ymmärtämään yhden talon, alat ymmärtää myös kaupungin kokonaisuuden.

Lähteet:

Kommentit

0/1000

Kirjoita ensimmäinen kommentti