Siirry pääsisältöön
Radar Türkiye
Löydä tapahtumat sovelluksessa
Avaa
Radar Türkiye

Mersin Sofrası, Tantuni-ruokapaikka.

Ensimmäistä kertaa Mersiniin saapuva ihminen tuntee usein kaupungin ensisijaisesti dürüm-rullaleivän kautta. Tantuni on ruoka, joka liitetään vahvasti tämän kaupungin nimeen, mutta Mersinin ruokakulttuuri on paljon laajempi kuin pelkästään yksi ruokalaji.

Radar TürkiyeRadar Türkiye4 Kasım 2026
Ei vielä arvioita

Kirjaudu sisään tykätäksesi ja arvioidaksesi

Mersin Sofrası, Tantuni-ruokapaikka.

Mersiniin ensimmäistä kertaa vieraileva henkilö tuntee usein kaupungin ensisijaisesti dürüm-rullana. Tantuni on ruoka, joka liitetään vahvasti tämän kaupungin nimeen, mutta Mersinin ruokakulttuuri on paljon monipuolisempi kuin pelkkä yksi ruokalaji. Tarsuksen hummus ja kebab, Silifen vuohenmaidosta valmistettu jogurtti, Anamurin banaani, Mutin aprikoosit ja oliiviöljy sekä Bozyazın perinteinen lampaanliharuoka kavut ovat osa tätä ruokakulttuuria. Tämä artikkeli tutkii Mersinin ruokakulttuuria alueittain, käyttäen Mersinin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimiston luetteloa maantieteellisesti suojatuista tuotteista. Lopuksi annetaan muutamia ehdotuksia niille, jotka haluavat maistella näitä herkkuja paikan päällä ja oikeaan aikaan.

**Mitä maantieteellinen suojamerkintä tarkoittaa?**

Maantieteellinen suojamerkintä on rekisteröinti, joka suojaa tuotteen nimen yhdessä sen alkuperäpaikan kanssa. Jotta tuote saisi tämän suojamerkinnän, on osoitettava, että sen ominaisuudet johtuvat kyseisen alueen maaperästä, ilmastosta tai siellä sukupolvelta toiselle siirtyneestä osaamisesta. Mersinin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimiston sivulla luetellaan yksityiskohtaisesti maakunnassa rekisteröidyistä 23 tuotteesta, ja jokaiselle on annettu rekisteröintipäivä. Vanhimmat merkinnät ovat vuodelta 2003. Mersin Cezerye rekisteröitiin 15.1.2003 ja Anamurin banaani 9.7.2003. Uusimmat merkinnät ovat vuodelta 2024, ja niihin kuuluvat muun muassa Gülnarin viinirypäleet ja Anamurin batırık-ruoka. Luetteloa lukiessa huomaa, että maakunnan ruokakulttuuri pohjautuu kahteen pääasialliseen lähteeseen: toisaalta Tarsuksen ja Mersinin kaupunkien ruokaperinteet, ja toisaalta Toros-vuoriston laaksojen sekä länsirannikon kylien ja nomadien perinteet.

**Tantuni, kaupungin katuruoka**

Maakuntatoimiston sivulla Mersin Tantuni on listattu 21.3.2017 päivättyynä, ja se määritellään alueelle ominaisena liharuokana. Rekisteröintitekstin mukaan tunnusomaisia piirteitä ovat naudanlihan rasvaisen palaleikkeen ja puuvillan siemenöljyn käyttö. Liha puhdistetaan ensin verisuonista ja kalvoista, leikataan kuutioiksi ja keitetään lyhyesti. Sen jälkeen se levitetään suurelle tantuni-pannulle, ja sitä paistetaan pannulla puuvillaöljyn, punaisen paprikajauheen, sumakin ja suolan kanssa. Kypsä liha vedetään pannun keskeltä reunoille, jossa se odotta Tässä käännös turkintekstistä suomeksi:

Kerebiç-leivonnaisen mukaan se valmistettiin ensimmäisen kerran 1940-luvulla kaupungin keskustan markkinoiden ympärillä toimivien perheiden toimesta, ja sitä myytiin vain ramadanin aikana ja juhlapyhinä käsityökärryistä. Ajan myötä siitä tuli suosittu herkku, jota valmistetaan ympäri vuoden. Rekisteröintitekstin mukaan yksi tärkeä yksityiskohta on, että kerebiçin taikinaan ei käytetä sokeria. Makeus tulee vaahdosta, joka levitetään leivonnaisen päälle juuri ennen tarjoilua. Kulttuuriportaalin resepti selittää, kuinka vaahto valmistetaan. Sellerinjuurta pidetään yön yli vedessä, keitetään pitkään ja saatua nestettä vatkataan, kunnes siitä muodostuu vaahtoa. Reseptissä mainitaan myös, että vaahdon päälle ripotellaan kanelia. Cezerye on porkkanasta valmistettu jälkiruoka.

Cezerye on listan vanhin merkintä. Viraston määritelmän mukaan sen pääraaka-aine on keltainen porkkana. Porkkana keitetään ja pilkotaan, sen jälkeen siihen lisätään sokeria, glukoosia ja sitruunahappoa, jolloin siitä muodostuu marmeladia, joka käsitellään lämpökäsittelyssä. Tässä vaiheessa siihen voidaan lisätä pähkinöitä, manteleita tai pistaasipähkinöitä, riippuen lajikkeesta. Jäähdytetty cezerye muotoillaan sitten. Sivulla luetellaan myös pähkinä-, manteli- ja pistaasipähkinäversioiden lisäksi niiden pyöreitä muotoja. Viraston listassa tämä jälkiruoka korostetaan alueen ensimmäisenä maantieteellisesti suojeltuna tuotteena. Tarsuksen pöytä

Lähes puolet listasta on peräisin Tarsuksesta, ja tämä alue on itsessään kulinaarinen kohde. Tarsuksen hummus rekisteröitiin 1.11.2017. Viraston mukaan hummusin valmistus alkoi alueella 1920-luvulla. Keitetty kikherne murskataan pronssisessa astiassa sauvan avulla, ja siihen lisätään tahinia, sitruunaa, valkosipulia ja mausteita. Päälle kaadetaan kuumaa, chiliä sisältävää öljyä. Haluttaessa siihen voidaan lisätä myös pastramia, ja ruoka tarjoillaan kuumana. Rekisteröintitekstin mukaan tuotteen tunnusmerkki on kikherneen murskaamisesta johtuva karkea rakenne. Humukseen käytetty tahini valmistetaan alueella viljellyistä auringonkukansiemenistä. Tarsuksen kebab ja Tarsuksen pähkinälahemacun rekisteröitiin samana päivänä, 17.9.2020. Kebab valmistetaan jauhamalla naudanlihaa ja rasvaa sipulin, persiljan ja paprikan kanssa lihamyllyssä. Sitten se rullataan litteiksi pihveiksi ja paistetaan hiilloksessa, käännellen jat Mersinin lämpimät rannikot heijastuvat myös alueen hedelmiin. Anamurin banaani ja Erdemlin banaani mainitaan erikseen. Anamurin banaaneja kerätään pääasiassa lokakuusta maaliskuun loppuun. Erdemlin Lamas-sitruunoita kerätään marraskuun alusta helmikuuhun. Mutin luumu on pöytäluumu, ja sen rekisteröintitekstissä korostetaan sen punaisia poskia, kiinteää rakennetta ja kuljetuskelpoisuutta. Mutin oliiviöljyn tekstissä mainitaan myös 1300-vuotias oliivipuu, joka on rekisteröity muistomerkiksi. Gezenden viikuna on varhainen, vihreä viikuna, joka kasvaa Göksu-joen rannalla. Gülnarin "kuş üzümü" on pienikokoinen, siemenetön, musta viinirypäle, jota kasvatetaan alueen useissa kylissä ja jota käytetään kuivatuksiin. Silifken mansikat kasvavat Göksu-deltan alluviaalimailla.

Vuodenaikojen mukaan suunniteltu matka:
Tämän listan muuttaminen matkasuunnitelmaksi on helppoa. Rekisteröintitekstien mukaan Erdemlin sitruunoita kerätään marraskuusta helmikuuhun, kun taas Anamurin banaaneja kerätään lokakuusta maaliskuun loppuun – eli talvella rannikkopuutarhojen sesonki on parasta. Gezenden viikuna on varhainen viikuna, jonka puut heräävät varhain keväällä, joten se korjataan varhain. Kerebičiä, tekstin mukaan, tuotetaan nykyään vuoden jokaisena kuukautena. Şalgam on kesällä virkistävä ja talvella lämmittävä juoma. Yayla bandırması -tuotetta voidaan säilyttää kuivassa ja viileässä paikassa, ripustettuna naruihin, jopa kuusi kuukautta, joten se sopii hyvin kotiin vietäväksi.

Käytännön vinkkejä:
Tantuniyä kannattaa syödä paikan päällä, suoraan pannulta. Näin näet, kuinka liha odottaa pannun reunalla ja kuinka leipä höyrystetään pehmeäksi. Tarsukseen matkustava voi maistella samaan päivään hummusia, kebabia ja pähkinälahemaa. Silifken jogurttia ja Länsirannikon tuotteita varten kannattaa varata yksi tai kaksi päivää ajalle Silifken ja Anamurin välisellä rannikkotiellä. Ostettaessa alueellisesti suojeltuja tuotteita, tarkista pakkauksen rekisteröintitiedot – se on helpoin tapa varmistaa, että tuote todella on peräisin kyseiseltä alueelta. Voit tarkistaa, mitkä tuotteet ovat suojeltuja ja niiden kuvaukset Mersinin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimiston verkkosivuilta. Lähteet:

Kommentit

0/1000

Kirjoita ensimmäinen kommentti