Lale Devri -ajan kesäasunto Sadabad.

Kağıthane on nykyään yksi Istanbulin vilkkaimmista asuinalueista, täynnä metroasemia, toimistokeskuksia ja rinteille rakennettuja asuinalueita. Halić-lahdelle laskevan joen molemmat rannat olivat kolme sataa vuotta sitten kaupungin tunnetuin kesäpaikka. Tähän laaksoon, jossa sijaitsivat palatsit, huvilat, marmorikanavat ja vesiputoukset, annettiin nimi Sadabad, mikä tarkoittaa "onnekas ja vauraa paikka". Tämä artikkeli kertoo Sadabadin kesäpaikan kulttuuri- ja arkkitehtuuriperinnöstä ja osoittaa, missä voit löytää sen jälkiä nykyisessä Kağıthanessa. Kağıthanen niityltä Lale-kauteen.

Laakson historia alkaa kauan ennen palatsia. TDV:n (Türk Diyanet Vakfı) islamilaiseen tietosanakirjaan perustuen, bysanttilaisaikana joen nimi oli Barbysos; sen nimi, kuten sen nykyinen nimi, johtuu tässä sijainneista paperitehtaista. Kanuni Sultan Suleymanin kaudesta lähtien Kağıhanen niityistä tuli yksi Istanbulin asukkaiden suosikkipaikoista. Evliya Çelebi kirjoittaa, että kultasepät ja nahkasepät perustivat sinne leirejä, joissa he sekä viihdyttivät itseään että pitivät ammatillisia kokouksia. Palatsin hevoset laidunsivat näillä niityillä, ja kaupungin asukkaat tulivat tänne nauttimaan ulkoilmasta keväällä. Laakson varhaisimmat rakennukset ovat myös tältä ajalta. II. Bayezidin perustama ja Kanunin uudelleen rakennettu typpitehdas, 1500-luvun lopulla rakennettu İmrahor-vesiputous ja -palatsi sekä IV. Muradin rakennuttama palatsi Emirgune Yusuf Hanille ovat varhaisimpia mainittuja rakennuksia. Mutta laakson nimen muutos tapahtui 1700-luvun alussa, III. Ahmedin ja hänen suurenvisiirinsä Nevşehirli Damad İbrahim Pašan aikana. Vuonna 1718 solmitun Pasarofça-sopimuksen jälkeen alkanut rauhan aika oli Istanbulissa aikaa, jolloin palatsien, huviloiden, puutarhojen ja vesiputousten rakentaminen kiihtyi. Historioitsija Ahmed Refik antoi tälle ajalle nimen "Lale-kausi" vuonna 1913 julkaisemassaan teoksessa, ja nimi vakiintui. Vuonna 1722 joen uoma muutettiin.

TDV:n mukaan vuonna 1717 Damad İbrahim Pašan järjestämä juhla Kağıthanessa sai sulttaanille kiinnostuksen tätä laaksoa kohtaan. Vuonna 1722 sulttaanin tulevan palatsin edessä oleva joen uoma puhdistettiin ja siitä tehtiin suora kanava, jonka molemmat rannat olivat tasaisia. Tätä "hopeakanavaa" kutsuttiin nimellä Cedvel-i Sim. Kanavan marmorit tuotiin Çengelköy'n Kule Ahmedin 17. syyskuuta 1722 päivättyä käskyä koskien Yorosin vuorilta kaadettiin 450 platanaa, lehmusta, tammea, orapihlajaa ja kastanjapuuta, ja ne kuljetettiin laivoilla Kağıthaneen. Puutarhan osalle annettiin nimi Hüsrevabad. Arkkitehtonisen vaikutuksen alkuperä on edelleen kiistanalainen. Yleinen käsitys on, että se perustuu Yirmisekiz Çelebi Mehmed Efendin vuonna 1720 Pariisiin lähettiläänä matkustettuaan kuvaamiin Versaillesin, Fontainebleau'n ja Marlyn palatseihin ja puutarhoihin. Arkkitehti ja tutkija Sedad Hakkı Eldem väitti vuonna 1977 julkaistussa teoksessaan, että rakennukset eivät juurikaan muistuttaneet ranskalaisia palatseja. Muut tutkijat ovat huomauttaneet yhteyksiä Isfahanin Çihil Sütun -palatsiin. Sadabad ei ollut yhden lähteen kopio, vaan paikka, jossa osmanien puutarhakulttuuri kohtasi uusia ideoita. Sadabadin virkistysretket.

Palatsista tuli nopeasti huviloiden ja puutarhojen keskus. Valtion virkamiehille jaettiin tontteja joen varrella, ja heitä kannustettiin rakentamaan huviloita. Kağıthanen alipäällikön mukaan kahdeksan vuoden aikana palatsista Halićiin rakennettiin 173 huvilaa; TDV:n mukaan, perustuen Çelebizade Asım Efendin tietoihin, Sadabadin ja Baruthanen välillä oli noin 170 huvilaa ja palatsia. Lähteiden mukaan näille rakennuksille annettiin nimiä, kuten Kasr-ı Cenan, Kasr-ı Neşat, Çeşme-i Nur, Kovanlı Köprü ja Beyaz Köprü. Virkistys ei rajoittunut pelkästään palatsin alueelle. Viikonloppuisin ihmiset suuntasivat laaksoon; he saapuivat koristeellisilla kärryillä ja Haliçistä kukkasin koristelluilla veneillä, ja jokainen istui laaksossa omassa paikassaan asemansa mukaan. Tätä retkeä kutsuttiin "Sadabadin virkistysretkeksi". TDV:n mukaan Haliçissä järjestetyt uintikilpailut olivat aikansa perinne. Päivisin järjestettiin ratsastusta, juoksua ja painia, ja iltaisin järjestettiin keskusteluja ja musiikkiesityksiä, ja ulkomaiset lähettiläät olivat joskus vieraana. Wikipedian mukaan virkistystapahtumat alkoivat Hıdrellez-juhlassa ja jatkuivat aamunkoittoon asti kuutamoyöinä.

Vuosi 1730 ja sen jälkeen.

Tämä loistava aika päättyi 25. syyskuuta 1730 alkaneeseen Patrona Halil -kapinaan. Kapinalliset vaativat Kağıthanen huviloiden ja palatsien tuhoutumisen. TDV:n mukaan uusi sulttaani I. Mahmud ei antanut lup Kolme palatsia, yksi kunnantalo

Nykyään, kun puhutaan "Sadabad-palatsista", tarkoitetaan itse asiassa kolmea peräkkäin samalle paikalle rakennettua rakennusta. Ensimmäinen oli Lale-kauden palatsi, joka rakennettiin vuonna 1722. II. Mahmud purkautti huonokuntoisen palatsin vuonna 1809 ja rakennutti sen uudelleen. Turkin Historiallisen Sanakirjan (TDV) mukaan toisen palatsin arkkitehti oli Krikor Amira Balyan, ja rakennustyöt jatkuivat vuoteen 1816 asti. TDV:n Kağıthane-artikkelin mukaan vuonna 1814, Nevruzin (iranilainen uudenvuodenjuhla) aikana, hallitsija vietti muutaman päivän täällä yhdessä hovinsa kanssa, ja myöhempinä vuosina laakso oli paikka juhliin ja seremonioihin. Abdülaziz, tultuaan hallitsijaksi, purkautti II. Mahmudin palatsin vuonna 1862-1863 ja rakennutti Sarkis ja Agop Balyanin suunnitteleman, länsimaisen tyylin mukaisen Çağlayan-palatsin sen tilalle. Sama hallitsija järjesti vuonna 1863 Egyptin-matkalta palattuaan juhlat sotilaille ja ulkomaisille valtiomiehille Kağıthanessa, ja vuonna 1867 hän avasi palatsin puutarhan yleisölle. II. Abdülhamid rakennutti vuonna 1893 Kağıthanen niitylle monumentaalisen suihkulähteen, ja ampumaradan alueelle rakennettiin pieni palatsi. Kaksikymmenes vuosisata ei ollut laaksolle suosiollinen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen monet historialliset rakennukset, joista huolehdittiin huonosti, katosivat yksi kerrallaan. Kunnantalon mukaan Çadır-palatsi tuhoutui vuonna 1940, kun sen päälle kaatui vanha jalava. Kolmas palatsi purettiin vuonna 1943, ja sen tilalle rakennettiin vuonna 1952 sotilaskoulu. Sama rakennus on nykyään Kağıthane kunnan hallintorakennus. Ampumarata purettiin vuonna 1956, kun alueelle suunniteltiin kaasulaitosta, ja sen tilalla on nykyään linja-autoasema. 1950-luvulta lähtien, kun muutto kiihtyi, alueesta tuli tiheään asuttu, ja teollisuuden aiheuttama saastuminen aiheutti ongelmia joelle vuosien ajan. Sadabad kirjallisuudessa

Rakennukset tuhoutuivat, mutta Sadabad eli kirjallisuudessa. TDV:n mukaan ensimmäinen teos, joka mainitsee Kağıthanen, on 1500-luvun lopulta Tacizade Cafer Çelebin Hevesname. Nefi vertaa laaksoa sen vilkkauden ja kauneuden vuoksi paratiisiin. Runoilija, joka ikuisti Sadabadin eniten, on Nedim. Hänen säkeistöissään toistuva "Gidelim serv 1990-luvulla puhdistettu ja kunnostettu puro on nykyään osittain nurmikkoparkki ja kävelyreitti; Cedvel-i Sim -niminen alue sijaitsee tällä tasaisella alueella. Kävelyreitti, joka alkaa kunnantalon ympäristöstä ja seuraa puroa kohti Haliç-lahden suuntaan, on helpoin tapa ymmärtää laakson entistä ulkonäköä. Kun katsot rinteitä, huomaat, että entisten rakennusten tilalla on nyt kerrostaloja. Kağıthanen piirikunnan mukaan samanniminen Sadabad-moskeija on peräisin Lale Devri -kaudelta ja se on säilynyt Abdülazizin aikaan, sillä se tuhottiin yhdessä palatsin kanssa ja rakennettiin uudelleen, jolloin se sai myös nimen Aziziye. Tämä rakennus on yksi 19. vuosisadan Sadabadin nykyään laaksossa nähtävistä jäljistä. Imrahor-palatsin paikalla on nykyään asuinalue.

Käytännön vinkkejä:
* Kağıthaneen pääsee raitiovaunulla M7-linjalla; linjan Kağıthane-pysäkki sijaitsee alueella. Tarkista ajantasaiset aikataulut Metro İstanbul -palvelusta, sillä joillakin linjan osuuksilla käytetään ajoittain kiertoajoliikennettä.
* Wikipedian mukaan puhdistettu ja Cedvel-i Sim -alueeksi muutettu puro on noin kilometrin pituinen ja tarjoaa tasaisen kävelyreitin.
* Lähteiden mukaan Sadabadin paras aika on kevät; kävely laaksossa toukokuun alussa, tietäen että juhlat alkavat Hıdrellez-juhlana ja järjestetään punakirsikkapuiden varjossa, lisää retken merkitystä.
* Ennen vierailua on hyödyllistä lukea TDV İslam Ansiklopedisi -ensyklopedian Sadabad- ja Kağıthane-artikkelit, jotta voit helpommin kuvitella vanhojen rakennusten sijainnin nykyisillä kaduilla.
* Tarkista ajantasaiset tiedot kunnantalon ympäristön ulkoalueen vierailuehdoista Kağıthane Belediyeseltä.

Lähteet:
* TDV İslam Ansiklopedisi, Sadabad, https://islamansiklopedisi.org.tr/sadabad
* TDV İslam Ansiklopedisi, Kağıthane, https://islamansiklopedisi.org.tr/kagithane
* Kağıthane Kaymakamlığı, Sadabad Sarayları, https://www.kagithane.gov.tr/sadabad-saraylari
* S. Dilek Yalçın Çelik, Eski Şiirin Rüzgarıyla'da Lale Devri ve Dönemin Ruhu, Türkoloji Dergisi 18/1 (2011), https://dergipark.org.tr/tr/download/article-file/649006
* Vikipedi, Birinci Sadabad Sarayı, https://tr.wikipedia.org/wiki/Birinci_Sadabad_Saray%C4%B1
* Vikipedi, Sadabad, https://tr.wikipedia.org/wiki/S%C3%