Siirry pääsisältöön
Radar Türkiye
Löydä tapahtumat sovelluksessa
Avaa
Radar Türkiye

Kırkpınar, 600 vuoden ikäinen miesten kilpailukenttä.

Joka kesän alussa Edirnen pohjoispuolella sijaitsevassa Sarayiçessä alkaa kuulua rumpujen ja zurnojen äänet, ja öljyttyinä olevat painijat astuvat nurmialueelle.

Radar TürkiyeRadar Türkiye19 Ekim 2026
Ei vielä arvioita

Kirjaudu sisään tykätäksesi ja arvioidaksesi

Kırkpınar, 600 vuoden ikäinen miesten kilpailukenttä.

Joka kesä alkupuolella Edinen pohjoisosassa sijaitsevassa Sarayiçessä alkaa kuulua rumpujen ja huilujen ääntä, ja öljytyt painijat astuvat nurmialueelle. Kırkpınar on Kulttuuriministeriön mukaan Turkin pisimpään jatkunut kulttuuri- ja urheilutapahtuma, ja se lisättiin vuonna 2010 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Tämä teksti kertoo painin legendasta, painialueen muuttumisesta, perinteen elementeistä, kuten vyöstä kultaiseen vyöhön, ja siitä, mitä henkilön, joka haluaa nähdä Kırkpınarin nykyään, on hyvä tietää. Neljäkymmentä sankaria ja yksi lähde.

Kırkpınarin nimi perustuu legendaan. Ministeriön esitteessä kerrotaan yleisimmän tarinan mukaan, että Orhan Gazin Rumelian-valloitusten aikana hänen poikansa Suleiman Pasha valloitti Domuzhisarin neljänkymmenen sotilaan voimin. Edelläkäydyt joukot pysähtyivät matkalla takaisin Samonassa, joka sijaitsee nykyään Kreikan alueella, ja siellä neljäkymmentä sankaria alkoivat painia. Kahden veljeksen, joiden kerrotaan olevan nimeltään Ali ja Selim, ei sanottu olevan pystyvän voittamaan toisiaan tuntikausia. Tarinan mukaan sama kaksikko paini myöhemmin uudelleen Hıdrellez-juhlapäivänä lähellä Edineä sijaitsevalla Ahıköy-niityllä. Koko päivän kestänyt kamppailu jatkui myös yöllä kynttilöiden ja lyhtyjen valossa, kunnes molemmat painijat uupuvat ja kuolevat paikoillaan. Ystävät hautasivat heidät viikunapuiden alle. Vuosia myöhemmin samaan paikkaan saapuneet ihmiset näkivät lähteitä hautojen sijainnissa, ja alueelle annettiin nimi Kırkpınar. Legendan ajankohta vaihtelee eri lähteissä; Wikipediassa mainitaan vuosi 1346, kun taas TDV Islam Encyclopedia -teoksen paini-artikkelissa perinne yhdistetään Orhan Beyn aikaan ja Suleiman Pashan mukanaan tuomiin neljääntoista sankariin. Messuilta painialueelle.

Alun perin Kırkpınar oli osa messuja. TDV:n paini-artikkelin mukaan osmanien aikana painikilpailut järjestettiin usein messuilla, juhlissa ja häissä, ja Kırpınar oli tärkein messujen painikilpailu. Wikipediassa kerrotaan, että Kırpınar-messut kestivät kolme päivää, ja niillä myytiin eläimiä ja erilaisia tavaroita. Painikilpailujen lisäksi järjestettiin myös hevoskilpailuja ja juoksukilpailuja. Alkuperäinen Kırpınar-niitty oli Wikipediassa kuvatulla tavalla ruohikkoalue Edinen ja Ortaköyn välisen tien varrella, Simavina- ja Sarı Hızır-kylien välissä. Balkanin sodien jälkeen tämä alue jä Ağa, karitsa ja punakärkiset kynttilät

Aga on ensimmäinen asia, joka erottaa Kırkpınar-painimatot muista. Turkin Diyanet Vakfın (TDV) mukaan painimatot järjestetään "aga" nimisen henkilön toimesta. Painimatkojen viimeisenä päivänä yksi painija kävelee yleisön edessä sylissään karitsa. Henkilö, joka tarjoaa karitsasta korkeimman hinnan, valitaan seuraavan vuoden agaksi. Aga kutsuu maaliskuun alusta lähtien painijoita, vieraita ja yleisöä. Wikipedian artikkelin mukaan agan tehtäviin kuuluu painijoiden kutsuminen, vieraiden vastaanottaminen, ruoan ja majoituksen järjestäminen, painimatkojen perinteiden noudattaminen ja palkintojen jakaminen. Nykyään suurin osa kustannuksista katetaan kunnan toimesta, mutta agan perinne on edelleen olemassa. UNESCO:n mukaan jokainen festivaali alkaa agan toimesta pidettävällä seremonialla, jossa 40 rumpu- ja huiluryhmä soittaa, ja kultavyö kuljetetaan kaupungissa paraatinomaisesti. Kırpınarın tunnusmerkki on punakärkiset kynttilät. Wikipedian mukaan aiemmin näitä kynttilöitä ripustettiin kaupunkien ja kylien kahviloihin, ja näin ihmiset kutsuttiin Kırpınariin. Kıspet, öljy ja peşrev

Öljyttyjen painimatkojen tunnetuin vaatekappale on kıspet. Ministeriön esitteen mukaan kıspet on valmistettu erityiskäsittelyillä valmistetusta puhvelin, naudan ja lampaan nahasta, ja se on hienostunut käsityö, joka on ominaista Edrenelle. Wikipedian artikkelin mukaan sen osat ovat: vyötärö on neljän sormen levyinen ja paksu, ja sen läpi vedetään paksu naru, jota kutsutaan "kasnakiksi". Jalkojen alle tuleva osa on "paça", ja jalkojen väliin asetetaan "paçabent" niminen huopamatto, jonka päälle vedetään nahka ja joka kiinnitetään narulla. Öljytyt kıspet säilytetään painimatkojen jälkeen "saz" nimisessä, ruohosta punotussa säkissä. Sanotaan, että painija, joka lopettaa painimisen, ripustaa säkkinsä seinälle. Painijat öljytään, jotta heitä on vaikeampi tarttua. UNESCO:n mukaan öljyjäjä öljyää painijat pyyhkeen avulla; Wikipedian artikkelin mukaan areenan nurkassa on kattiloita, joissa on öljyä ja vettä, ja painijat voivat pyytää öljyä ja vettä öljyjäjiltä painimatkojen aikana. Painimatkojen alkuun kuuluu "peşrev". Peşrev on sekä lämmittelyliike että tervehdys yleisölle. Painijat tulevat areenalle heiluttaen käsiään, liikkuvat kolme kertaa eteenpäin ja kolme kertaa taaksepäin, laskeutuvat polvilleen ja nousevat ylös, ja he Tässä käännös:

Turkkilaisessa vapaaottelussa (yağ güreşi) voitto saavutetaan useilla tavoilla: vastustajan kaataminen, vaatteiden riisuminen tai repeäminen, jalkojen pitäminen tiukasti kiinni, vastustajan pakottaminen luovuttamaan, vastustajan nostaminen ilmaan ja pitäminen siinä, vastustajan pakottaminen poistumaan areenalta tai vastustajan kaataminen kyljelleen ja vatsan paljastaminen. Wikipedia-artikkeli lisää tähän vielä sen, että voitto voidaan saavuttaa myös ottamalla vastustaja syliin ja kävelemällä vähintään kolme askelta. Painijat kilpailevat painoluokkien mukaan. Turkkilainen painiliitto (TDV) määrittelee viisi pääluokkaa: "deste" (aloittelijat), "küçük orta" (pienet), "büyük orta" (suuret), "başı altı" (puolivälierät) ja "baş" (finaali). Suurissa kilpailuissa, kuten Kırkpınarissa, kaikki saman painoluokan parit alkavat ottelun samanaikaisesti; häviäjä poistuu areenalta, ja voittajat jatkavat otteluita. Aluksi kilpailevat pienimpien painoluokkien painijat, ja viimeisinä päivinä käydään "başı altı" ja "baş" -luokkien ottelut. Wikipedian mukaan nykyään on olemassa yksityiskohtaisempi painoluokkajärjestelmä, ja parhaan "peşrev"-esityksen ja urheillisimman painijan saavat palkintoja. "Altın kemer" (kultavyö) ja "başpehlivanlık" (mestaruus) ovat arvokkaita tunnustuksia.

"Baş" -luokan voittaja julistetaan mestariksi ja saa kultavyön. TDV:n mukaan painija, joka voittaa "baş" -luokan kolmena peräkkäisenä vuotena, omistaa vyön pysyvästi; Wikipedia kuitenkin toteaa, että vyö myönnetään yleensä vain yhden vuoden ajaksi. Wikipedian mukaan osmanien aikana vaikka öljyttyä vapaaottelua järjestettiin monissa paikoissa, "başpehlivanlık" -titteli myönnettiin vain Kırpınarissa voittajalle. UNESCO korostaa, että Kırpınar on avoinna kaikille miehille iästä, kulttuurista ja alueesta riippumatta, ja että painijat ovat esimerkkejä anteliaisuudesta, rehellisyydestä, kunnioituksesta ja perinteiden kunnioittamisesta, ja että he kaikki ovat oppineet ammattiaan mestarilta. Tämä perinne on elossa: painija kasvaa mestarin opissa, oppien "peşrev"-tanssin, vyön sidontataidon ja areenan etiketin.

Kırpınar-kilpailut järjestetään vuosittain kesän alussa, TDV:n mukaan heinäkuun ensimmäisen puoliskon aikana, ja Wikipedian mukaan kesäkuun lopusta heinäkuun alkuun, ja ne kestävät kolme päivää; kilpailupäivien yhteydessä kaupungissa järjestetään erilaisia festivaalitapahtumia. Tarkista Lähteet:

Kommentit

0/1000

Kirjoita ensimmäinen kommentti