Siirry pääsisältöön
Radar Türkiye
Löydä tapahtumat sovelluksessa
Avaa
Radar Türkiye

Kangal-paimenkoira, arojen vartija.

Jos näet Sivasin aroilla vaaleanvärinen, suuri koira, jolla on musta maski, todennäköisesti olet törmännyt kangal-rotuiseen koiraan.

Radar TürkiyeRadar Türkiye4 Kasım 2026
Ei vielä arvioita

Kirjaudu sisään tykätäksesi ja arvioidaksesi

Kangal-paimenkoira, arojen vartija.

Sivasin aroilla, mustanäpälistä, vaaleaa ja suurta koiraa nähdessään, olette todennäköisesti törmänneet kangal-rotuun. Kangal on turkkilainen paimenkoira, joka on saanut nimensä Sivasin piirikunnasta ja joka on vuosisatojen ajan suojellut Anatolian lampaita. Tämä teksti kertoo, mistä kangal on peräisin, miten se tunnistetaan, miten tutkijat sitä mittaavat ja miten voitte tutustua tähän koiraan turvallisesti Sivasissa.

Maatalousyritysten pääjohtaja (TİGEM) määrittelee kangalin kotimaaksi Keski-Aasian. Organisaation mukaan Oğuz-turkkilaiset, jotka elivät lampaanhoidolla, toivat mukanaan hevosia, lampaita ja kangal-koiria muuttaessaan Anatoliaan. Nämä koirat asettuivat Uzunyayla-ylängölle, Kayseriin, Sivasiin, Erzincaniin ja Tokatiin, ja niiden keskus oli Sivasin Kangal-piirikunta. Ankarassa sijaitsevan Ankara Yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan Ceyhan Özbeyazin vuonna 1994 julkaisema artikkeli selventää nimen alkuperää. Artikkelin mukaan, koska rodun parhaat edustajat löytyvät Sivasin Kangal-alueelta, koiraa kutsutaan tällä nimellä Turkissa. Sama artikkeli kertoo, että ulkomailla rotua kasvatetaan myös muilla nimillä, ja nämä kasvattajat arvostavat Turkista tuotuja jalostuskoiria. Selçuk Yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan tutkijoiden vuonna 2012 tekemä tutkimus kutsuu kangalia Turkin kansallisroduksi. Tutkimuksen mukaan rotu on yleinen erityisesti Akkaraman-lampaita kasvattavilla alueilla, erityisesti Keski-Anatolian itäosassa ja Sivasin maakunnassa. Kirjoittajat toteavat, että Sivas ja Kangal-kaupunki ovat kasvatuskeskuksia, mutta hyviä yksilöitä voi löytää myös muilta alueilta Turkissa.

**Elämää lampaiden kanssa**

Helpoin tapa tunnistaa kangal on tarkastella laumaa, jonka kanssa se liikkuu. Turkin patentti- ja tavaramerkkivirastossa "Kangal"-nimellä rekisteröity tuote ei ole koira, vaan lammas. Kangal-lammas rekisteröitiin vuonna 2003 Kangalin piirikunnan nimissä alkuperämerkinnäksi. Rekisteröinnin yhteenveto määrittelee sen Akkaraman-rodun alalajiksi ja kertoo, että sitä kasvatetaan Sivasissa ja sen lähiympäristössä, kuten Malatyassa. Saman asiakirjan mukaan Kangal-lammas on sopeutunut alueen luonnonolosuhteisiin, on kestävä ja suurempi kuin Akkaraman muut alalajit. Sillä on pyöreä kuono, ja sen kuonossa, silmien ympärillä ja jaloissa voi olla mustia läiskiä. Sen turkki on yleensä likaisen valkoista tai kermaista. Sitä hyödyn Koiran kokoa koskevat tiedot vaihtelevat sen mukaan, missä ja millaisissa olosuhteissa koirat ovat kasvaneet, sekä niiden iän mukaan.

Organisaation antamien tietojen mukaan aikuisten urosten elopaino on 50–75 kilogrammaa ja naaraiden 40–60 kilogrammaa. Olkapään korkeus, eli "cidago", on uroksilla 70–90 senttimetriä ja naarailla 65–80 senttimetriä. Pään rakenne on mesatsefaalinen, eli se on jossain välissä kapean, pitkän pään ja leveän, lyhyen pään välillä. Silmät antavat älykkään ja luotettavan vaikutelman. Özbeyazin artikkeli käsittelee myös mustan maskin periytyvyyttä. Musta väri nenän ja suun ympärillä sekä korvien kärjissä periytyy hallitsevalla geenillä ja esiintyy joko vähän tai paljon lähes kaikissa koirissa. Samassa artikkelissa kuvataan suuri pää, vahva leuka, tukeva kaula ja hyvin kehittynyt rinta. Tutkijat mittaavat kangaleita.

Kangaleista on tehty lukuisia mittaustutkimuksia Turkissa, ja luvut vaihtelevat tutkimuksesta toiseen. Özbeyaz mittasi vuonna 1994 Gemlikin sotilaseläinlääketieteellisessä koulussa 59 puhdasrotuista aikuista kangalia. Urosten keskimääräinen elopaino oli 40,5 kilogrammaa ja olkapään korkeus 69,1 senttimetriä, kun taas naaraiden keskimääräinen elopaino oli 32,4 kilogrammaa ja olkapään korkeus 62,4 senttimetriä. Selçukin yliopiston ryhmän vuonna 2012 tekemä tutkimus vertaili kangaleita muihin turkkilaisiin rotuihin. Tutkimuksessa mitattiin 30 kangalia, 33 akbašia, 37 Kars-koiraa ja 30 turkkilaista ajokoiraa. Kangalien keskimääräinen olkapään korkeus oli 76,2 senttimetriä. Kaikissa mitatuissa kehon ominaisuuksissa kangalien arvot olivat merkittävästi korkeampia kuin muiden rotujen. Saman ryhmän vuonna 2017 julkaisema tutkimus laajensi aiheen edelleen. Turkissa, Iranissa, Azerbaidžanissa ja Uzbekistanissa kasvatettuja, kangaleita muistuttavia yhteensä 468 koiraa mitattiin. Tulosten mukaan Turkissa olevat kangalit ovat muita samanlaisia koiria suurempia. Toisin sanoen, organisaation antamat tiedot jalostuskoirien koon osalta eivät ole sama asia kuin maaseudulla olevien koirien mitat; molemmat tiedot ovat oikein omassa kontekstissaan. Vuonna 2013 tehty tutkimus, johon osallistui myös Sivasin Cumhuriyet-yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, ei keskittynyt kangalin kehoon vaan sen toimintaan. Tutkijat mittasivat 24 terveen kangalin sykevauhtia, heng Koiralla on erinomainen hajuaisti ja kuulo. Artikkelin mukaan kangal-koira voi vartioida laumasta eronneen lampaan tai paimenen tavaroita tuntikausia. Lauman suojeleminen petoeläimiltä on keskeistä, ja tämä on tehnyt kangal-koirasta välttämättömän karjanhoidossa vuosisatojen ajan. Kangal-koira Sivasin kansanperinteessä.

Vuonna 2012 Selçukin yliopiston kaksi tutkijaa keräsi tietoa kangal-koirista Sivasin alueella, haastattelemalla karjatilallisia, eläinten omistajia ja perinteisiä parantajia. Tutkimus osoitti, että karjatilalliset luokittelevat kangal-koirat yleisten rotutuntomerkkien perusteella: "karjavartijoiksi", "puhtaita" ja "risteytyksiä". Turkin värin mukaan käytetään nimiä kuten "alası boz" (tummanruskea), "karayaka" (musta), "sarı yaka" (kelta-otsainen), "boz yaka" (ruskea-otsainen), "kıllı" (karvainen) ja "kırçıl" (rouhea). Hännän muodon mukaan niitä kutsutaan "kılıç kuyruk" (miekkähäntä), "kuyruğu eğri" (kaareva häntä) ja "kıvrak kuyruk" (ketterä häntä). Tutkijoiden johtopäätös on huomionarvoinen: yksi tärkeimmistä syistä, miksi kangal-koiran rotu on säilynyt tähän päivään asti, on Sivasille ominaisten tarinoiden, jotka kertovat koiran älykkyydestä, rohkeudesta ja uskollisuudesta, siirtyminen sukupolvelta toiselle. Sama tutkimus korostaa myös, että joitakin yleisiä hoito- ja kasvatuskäytäntöjä on arvioitava uudelleen eläinten oikeuksien ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Rodun säilyttäminen.

Missä ja miten kangal-koiraa nykyään suojellaan? Virallinen vastaus tähän kysymykseen löytyy TİGEM:ltä. Organisaatio toteaa, että sen toimipisteissä harjoitettavan kangal-koirien kasvatuksen ensisijainen tarkoitus on geneettisen perimän säilyttäminen. TİGEM:n sivuilla on luettelo kahdesta toimipisteestä, joissa myydään kangal-koiria: Karacabeyn maataloushallinto Bursassa ja Ulaşin maataloushallinto Sivasissa. On tärkeää huomata, että TÜRKPATENT:n maantieteellisten nimitysten tietokannassa ei ole koiria Sivasin alueelle rekisteröitynä. Kangal-nimi esiintyy siellä "Kangal Sheep" (Kangal-lammas) ja "Kangal Balıklı Kaplıcası" (Kangal-kylpylä) -nimissä. Toisin sanoen, kangal-koiran suojelu ei perustu maantieteelliseen suojamerkkiin, vaan julkisten yritysten jalostustoimintaan ja karjat Kun vierailet Sivasissa, tutustu myös Kangal-koiran lauman karjan tuotteisiin. Kangal-lampaan liha ja maito ovat osa Sivasin alueen ruokakulttuuria. Matka Kangal-alueelle on samalla myös reitti Divriğiin ja Sivasin eteläisiin laidunmaihin. Siksi Kangal-koiran etsiminen on myös hyvä tapa tutustua Sivasin maaseutuun.

Lähteet:

Kommentit

0/1000

Kirjoita ensimmäinen kommentti