Siirry pääsisältöön
Radar Türkiye
Löydä tapahtumat sovelluksessa
Avaa
Radar Türkiye

Kalehöyükin 40-vuotinen kaivaustyö.

Kamanin muutaman kilometrin päässä itään, aivan Çağırkan-kylän vieressä, kohoaa tasainen kumpu, joka nousee aavikon tasangolta.

Radar TürkiyeRadar Türkiye4 Kasım 2026
Ei vielä arvioita

Kirjaudu sisään tykätäksesi ja arvioidaksesi

Kalehöyükin 40-vuotinen kaivaustyö.

Kamanin muutaman kilometrin päässä sijaitsee pyöreä kumpu, joka kohoaa tasangosta. Vaikka se näyttää kaukaa tavalliselta kukkulalta, se on itse asiassa muinaisten asutusten kerrostumia. Tätä paikkaa kutsutaan Kaman-Kalehöyükiksi, ja japanilaiset arkeologit ovat tutkineet sitä vuosittain vuodesta 1986 lähtien. Tämä esittely keskittyy pitkäaikaisen kaivauksen tarinaan: sen alkuun, mitä etsittiin, mitä on löydetty ja miten se on neljässä vuosikymmenessä muuttunut tieteelliseksi tutkimuskeskukseksi tasangon sydämessä. Tarina alkaa esitutkimuksella.

Tarina alkaa Tokiosta. Japanin Lähi-idän kulttuurikeskus, joka on osa Japanin Anadolian arkeologista instituuttia, perustettiin lokakuussa 1979 Mitakassa, Tokiossa, Prens Takahito Mikasan idean pohjalta. Keskus suoritti esitutkimuksen Kalehöyükissä vuonna 1985. Kaivostoimikunnan 27. kausiraportin mukaan tässä ensimmäisessä pintatutkimuksessa kerättiin noin 240 000 esinettä, kuten keramiikanpalasia, rautaa ja muita löytöjä. Kun noin kymmenesosa keramiikanpalasista tutkittiin, selvisi, että kumpu sisälsi noin 5 500 vuoden ajan kerrostuneita kulttuurijäänteitä. Varsinainen kaivuu aloitettiin vuotta myöhemmin. Instituutin Kalehöyük-sivun mukaan Prens Mikasa, keskuksen johtajana, löi ensimmäisen lapion vuonna 1986, ja työ on jatkunut siitä lähtien keskeytyksettä. Kaivutyötä johti pitkään tohtori Sachihiro Omura. Kaivututkimukset Suomessa suoritetaan kulttuuri- ja matkailuministeriön luvalla, ja niissä työskennellään joka kausi ministeriön nimeämän edustajaryhmän kanssa; ryhmän kausiraportit merkitsevät vuosittain, mistä museosta edustaja on.

**Miten kumpua tutkitaan?**

Kummussa aika luetaan ylhäältä alas. Ylimmässä kerroksessa on uusimmat asuinpaikat, alimmassa vanhimmat. Kaivostoimikunta kuvailee paikan mittoja 280 metrin halkaisijalla ja 16 metrin korkeudella, mikä tekee siitä keskikokoisen kumpu-alueen anatolialaisessa mittakaavassa. Se sijaitsee noin 100 kilometrin päässä Ankarasta, vanhan Ankara-Kayseri-tien varrella. Toistaiseksi kaivostoimikunta on tunnistanut neljä pääkerrosta. Ylimmäinen ensimmäinen kerros on osmaaniselta ajalta, eli noin 15.–17. vuosisadalta. Toinen kerros on rautakausi, joka ulottuu noin vuodesta 1200 eaa. vuoteen 400 eaa. Kolmas kerros Vuonna 1986 avatut pohjois- ja eteläkaivaukset on suunniteltu tutkimaan alueen kerrostumia eri tarkoituksiin. Pohjoiskaivauksen avulla pyritään tutkimaan kerrostumia syvällisesti, kun taas eteläkaivauksen avulla pyritään tarkastelemaan pohjoisosassa tunnistettujen kulttuurien asutusalueita laajalla alueella. Toinen keskittyy syvyyteen, toinen leveyteen.

Kalehöyükin merkittävimpiin löydöksiin kuuluu sen valaisema tieto rautakauden alkuaikoja. Instituutti muistuttaa, että aika heti hittiläisten valtakunnan tuhoutumisen jälkeen, eli noin 1200–800-luvuilta eaa., tunnettiin pitkään "pimeänä aikakautena", koska tältä ajalta ei oletettu löytyvän merkittäviä kulttuurijäänteitä. Kuitenkin Kalehöyükin II-vaihe, joka sijoittuu tälle ajanjaksolle, paljasti peräkkäisiä asutusalueita ja rikkaan materiaalisen kulttuurin. 24. kausraportti kuvaa eteläkaivauksessa osittain maaperän alla olevia rakenteita, tasaisin välimatkoin sijoitettuja pylväsreikiä ja pyöreäkulmaisia huoneita. Sama raportti esittää näkemyksen, että näissä kerroksissa löydetty maalatut keramiikat voivat olla avain Anatolian arkeologian "pimeän aikakauden" kulttuurin ymmärtämiseksi. Myöhemmissä, toisen vuosituhannen kerroksissa, voidaan selvästi nähdä kulttuurien kehitys: ensin assyrialaisten kauppavierailujen aika, sitten varhaishittiläinen valtakunta ja lopulta hittiläinen valtakunta. 25. kausraportti kuvaa pohjoiskaivauksessa assyrialaisten kauppavierailujen aikaan kuuluneen, yli kolme metriä korkean kivimuurin ja kivillä päällystetyn tien. Samalla kaudella löydettiin pieneltä alalta kultaesineitä, ja ryhmä tulkitsi tämän paikan työpajaksi.

Rauta ja työpajat

Kalehöyükin kerrostumat eivät ainoastaan säilytä rakenteita, vaan myös tuotannon jälkiä. Ensimmäisessä pintatutkimuksessa kerättiin muun muassa rautamalmia, ja myöhemmät kausiraportit dokumentoivat metallityötä yksityiskohtaisesti. 28. kausraportti kuvaa myöhäisrautakaudelta peräisin olevan linnan vierestä löydetyt tulisijat, jotka on rakennettu samalle paikalle toistuvasti, kuparin sulatuksessa syntyneen malmin ja kivimuotit. Ryhmä päätteli, että pohjoiskaivauksen tällä osalla oli myöhäisrautakauden työpajoja. Myös arkielämän jälkiä on kerrostumissa. Samassa raportissa kuvataan eteläkaivauksessa kaksi kiviseinäistä, suorakulmaista varastorakennusta. Näissä rakennuksissa oli edellisellä ka Tänään kukkulan kaukaa katsottaessa näkyvät pitkät, vaaleat katot, jotka ovat itse suojarakenteita. Kukkula on myös kuvattu ilmasta digitaalisella kameralla, joka on kiinnitetty ilmapalloon. Asema-alue

Neljänkymmenen vuoden kaivauksen merkittävin tulos on ehkä kukkulan viereen rakennettu asema-alue. Japanin Anatolian arkeologinen instituutti perustettiin vuonna 1998 Çagırkanin kylään, ja se on osa Tokiossa sijaitsevaa päätoimipistettä. Instituutin mukaan siellä työskenteli pitkään esivalmistetuissa rakennuksissa. Pysyvän rakennuksen rakentaminen aloitettiin vuonna 2004; tutkimussiipeä valmistui syyskuussa 2005 ja konferenssi- ja kirjastosiipeä syyskuussa 2007. Konferenssisali on nimetty turkkilaisen arkeologin Tahsin Özgücin mukaan, joka oli instituutin läheinen ystävä. Vuonna 2024 julkaistussa artikkelissa Nevşehir Hacı Bektaş Velin yliopiston Gonca Tunçbilek Dinçerin analysoi asema-aluetta arkkitehtuurin näkökulmasta. Artikkelin mukaan kampusalue koostuu museosta, varastoista, instituutista ja asuintaloista; instituution osasto koostuu kolmesta toisiinsa yhdistetystä kahdeksankulmaisesta rakennuksesta, ja esineiden varastot koostuvat kahdesta L-muotoisesta rakennuksesta, jotka ovat näiden rakennusten edessä. Tutkimusosastossa on laboratorioita, kirjasto, työtiloja, valokuvauskeskus ja konferenssisali. Instituutin omilla sivuilla luetellaan erillisinä alueina restaurointi, arkeokemia, arkeobotanikka, eläinarkeologia ja paleo-ympäristötutkimus. Asema-alueen kaksi muuta osaa avaavat kukkulan tarinan yleisölle. Vuonna 1993 avattu Prens Mikasan muistipuutarha ja arkeologinen museo, jossa esillä on löytöjä Yassıhöyükistä, Kalehöyükistä ja Büklükalesta, muodostavat yhdessä instituutin kanssa yhtenäisen kulttuurikokonaisuuden. Ministeriön museoportaalissa kerrotaan, että museo perustettiin turkkilaisten ja japanilaisten hallitusten yhteistyönä ja se avattiin yleisölle 10. heinäkuuta 2010. Kaivaukset kuin koulu

Kalehöyük ei ole pelkästään kaivausalue, vaan myös koulu. Instituutti pyrkii kouluttamaan nuoria tutkijoita ja herättämään erityisesti alueen lapsissa kiinnostusta historiaan ja kulttuuriperintöön. Kuudentoista kaivauskaudella, samanaikaisesti kaivauksien kanssa, Japanin säätiön ja kulttuuri- ja matkailuministeriön yhteistyönä järjestettiin kurssi turkkilaisten museoiden asiantuntijoille. Samana kesänä järjestettiin myös arkeologian, eläinarkeolog Yassıhöyükin ensimmäisellä kaudella, vuonna 2007 ja 2008 suoritetussa magneettisessa tutkimuksessa, löydettiin suuren rakennelman tiilestä valmistetut seinät, jotka olivat osittain palaneet. Kaivauksien raportin mukaan seinät säilyttivät alkuperäisestä korkeudestaan 230 senttimetriä. Büklükale puolestaan sijaitsee kallion päällä, josta on näkymä Kızılırmak-jokeen, lähellä Ankaraan johtavan tien ylityspaikkaa. Instituutti määrittelee paikan Hititin valtakunnan aikakaudelta peräisin olevaksi kaupungiksi, jonka halkaisija on noin 500 metriä, perustuen pintakerroksesta löydetyn keramiikan perusteella. Valinnan syy on selvä: Kalehöyükissä Hititin valtakunnan aikakauden kerros on hyvin ohut ja myöhempien rautakauden rakennusten vaurioittama. Büklükale täyttää tämän aukon ja voi auttaa luomaan keski-Anatolian jatkuvan kulttuurihistorian.

Miten kokea kaivaukset?

Parhaan pääsyn alueelle tarjoaa vieressä sijaitseva museo. On suositeltavaa ensin tutustua museossa oleviin Yassıhöyükin pienoismalleihin ja kerroksia kuvaaviin osioihin, minkä jälkeen voi ihailla aluetta ulkopuolelta. Tämä on helpoin tapa hahmottaa tässä artikkelissa kuvatut kerrokset. Virallisissa lähteissä ei ole selkeää tietoa siitä, voiko kaivausalueen vierailla kaivauskauden ulkopuolella. Tarkista vierailuehdot ja ajantasaiset aukioloajat museosta tai ministeriön museoportaalista ennen vierailua. Kaivauskausi on kesällä, jolloin alueella työskentelee tiimi. Kun seuraat työtä ulkopuolelta, on tärkeää kunnioittaa tiimin työtä ja suojarakenteita. Avoimella maastolla on vähän varjoa, ja kesäauringonpaiste on voimakasta, joten muista ottaa mukaan hattu ja vettä. Keväällä ja syksyllä maasto on värikkäämpi ja kävely on mukavampaa. Vieressä sijaitseva japanilainen puutarha yhdessä tämän alueen kanssa tarjoaa helposti puolen päivän ohjelman Kırshireen suuntautuvalla matkalla.

Neljänkymmenen vuoden aikana Kalehöyük on muuttunut tutkimuslaitokseksi, joka lukee vuosituhansia kätkettynä kukkulan alla. Tämä paikka, joka sijaitsee aavikon keskellä ja jossa kahden maan arkeologit työskentelevät yhdessä, on yksi Kırshiren opettavimmista kohteista niille, jotka haluavat nähdä, kuinka kärsivällinen tiede voi juurtua.

Lähteet:

Kommentit

0/1000

Kirjoita ensimmäinen kommentti