Siirry pääsisältöön
Radar Türkiye
Löydä tapahtumat sovelluksessa
Avaa
Radar Türkiye

Ispartan ruusu ja ruusuöljy.

Ispartaan toukokuun lopulla saapuu joku, joka ensin tuntee kaupungin tuoksunsa. Laaksojen puutarhoissa kukkivat vaaleanpunaiset ruusut kerätään varhain aamulla, ennen kuin päivä lämpenee, ja kaupungin ylle laskeutuu tuttu tuoksu.

Radar TürkiyeRadar Türkiye4 Kasım 2026
Ei vielä arvioita

Kirjaudu sisään tykätäksesi ja arvioidaksesi

Ispartan ruusu ja ruusuöljy.

Ispartaan toukokuun lopussa saapuva henkilö tuntee kaupungin ensin tuoksullaan. Laaksojen puutarhoissa kukkivat vaaleanpunaiset ruusut kerätään varhain aamulla ja tislataan ennen kuin päivä lämpenee, ja tuttu tuoksu leijailee kaupungin yllä. Ispartan ruusu on nykyään virallisesti rekisteröity tuote, ja ruusuöljy on maailman hajuvesiteollisuuden arvostama raaka-aine. Tämä teksti kertoo, miten ruusu päätyi Ispartaan, miten sitä viljellään ja jalostetaan, ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota, jos haluaa kokea tämän vuodenajan. Tietomme perustuvat Ispartan maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimiston, Ispartan maakuntahallinnon, Turkin patentti- ja tavaramerkkiviraston rekisteröintiasiakirjojen sekä TDV:n (Diyanet Vakfı) Islam-tietosanakirjan lähteisiin. Kyseessä on vuosisatojen perinne.

Ispartan maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimiston sivu alkaa mielenkiintoisella havainnolla. Kaupungissa ruusuviljelyn historia ei ulotu tuhansiin vuosiin, vaan perinne on enintään 150 vuotta vanha. Vaikka ruusuviljely ei ollut tunnettua Ispartassa, sitä harjoitettiin jo naapurikaupungeissa, kuten Burdussa ja Denizlin Çal-alueella. Henkilönä, joka toi ruusun Ispartaan, mainitaan Yalvaçista kaupunkiin muuttanut Gülcü İsmail Efendi. Maakuntahallinnon sivun mukaan vuonna 1840 syntynyt İsmail Efendi aloitti kaupankäyntinsä tekstiilialalla. Tarinan yksityiskohdat kerrotaan hieman eri tavoin kahdella virallisella sivulla, mutta pääpiirteet ovat samat. 1880-luvun lopulla İsmail Efendi sai tietää, että Denizlin Çalissa työskentelevä ja Bulgarian Kızanlık-alueelta kotoisin oleva maanmittausvirkailija osasi uuttaa öljyä ruusuista, ja hän alkoi kirjeenvaihtaa tämän kanssa. Hän istutti ruusupensaita 30 hehtaarin alueelle ja rakensi tislauslaitoksen. Maakuntahallinnon sivun mukaan ensimmäisissä kokeissa tislauslaitoksista saatiin vain ruusuvesi, eikä öljyä. Lopulta İsmail Efendi kutsui Kızanlıkista kotoisin olevan ruusuöljyn asiantuntijan luokseen, ja neljäntenä tuotantovuonna hän onnistui uuttamaan öljyä. Hänen ympärillään olevat ihmiset näkivät hänen menestyksensä ja alkoivat itsekin istuttaa ruusuja. İsmail Efendi kuoli toukokuussa 1915, juuri ruusukautena. TDV:n Islam-tietosanakirja kertoo, että 1890-luvulta lähtien kaupungissa perustettiin ruusuöljynjalostusteollisuus, joka alkoi vähitellen saada tärkeän aseman kaupung Maailman ruusuveteen tuotanto

Ispartan ruusuveteen tuotannon osuutta maailmanlaajuisesti pidetään erittäin korkeana, mikä ilmenee virallisissa tiedoissa. GoTurkiten sivuston Isparta-osio kertoo, että Ispartan ruusut tuottavat kuusikymmentä prosenttia maailman ruusuveteestä. Toisaalta maakunnan hallinnon sivusto toteaa, että alueen tuottajat yhdessä vastaavat noin kuusikymmentäviisi prosenttia maailman ruusuveteen tuotannosta. Vaikka nämä kaksi lähdettä saattavat perustua eri vuosiin ja laskelmiin, ne molemmat kertovat saman perusasian: Isparta on yksi maailman tärkeimmistä ruusuveteen tuotantoalueista.

Ispartan ruusun tunnuspiirteet

Kasvin tieteellinen nimi on Rosa damascena. Maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimiston mukaan tätä lajiketta kutsutaan myös Ispartan ruusuksi, pinkiksi ruusuksi, öljyruusuksi ja Damaskuksen ruusuksi. Se on monivuotinen kasvi, jonka kukat ovat vaaleanpunaisia, puolituplakukkaisia, voimakkaasti tuoksuvia, piikikkäitä ja talvenkestäviä. Sen korkeus vaihtelee puolitoista ja kolmeen metriin. Toimiston mukaan maailmanstandardien mukainen ruusuvete tuotetaan ruusuista, jotka kasvavat vähintään 150 metrin korkeudessa merenpinnasta. Turkin patentti- ja tavaramerkkiviraston rekisterissä tätä tuoteryhmää suojellaan kolmella eri alkuperäisnimellä. "Ispartan ruusu" rekisteröitiin numerolla 83 vuonna 2006, ja sen rekisteröijänä oli Suleyman Demirel -yliopisto. "Ispartan ruusuvete" rekisteröitiin numerolla 421 vuonna 2019, ja "Ispartan ruusuvesi" numerolla 899 vuonna 2021. Molempien rekisteröijänä on Ispartan kauppakamari. Tämä sertifikaatti ei rajoita tuotantoaluetta pelkästään Ispartaan. Myös Burdurin Merkez- ja Ağlasun-alueet, Afyonkarahisarin Dazkırı-, Dinar- ja Başmakçı-alueet sekä Denizli-provinssi kuuluvat tähän alueeseen. Sertifikaatin mukaan ruusut viihtyvät hyvin ilmastoituneilla ja valoisilla alueilla, joissa ei ole keväällä pakkasta tai jäätä, ja joissa on kosteutta kukinnan aikaan. Kosteus lisää öljyn tuotantoa.

Sadosta tiskuun

Rekisteröintiasiakirjat kuvaavat yksityiskohtaisesti sadonkorjuakauden. Kukinta alkaa alavilla alueilla toukokuun ensimmäisen viikon lopussa, myöhenee korkeammilla alueilla ja päättyy heinäkuun alussa korkeilla puutarhoissa. Tänä noin neljänkymmenen–viidenkymmenen päivän aikana kukat poimitaan käsin joka aamu, kun aurinko alkaa paistaa, ja työt päättyvät Öljy, kumkuma ja muska-nimisissä astioissa kypsytetään ennen myyntiin saattamista. Analyysit, jotka on esitetty ruusuöljyn dokumentissa, selittävät, miksi näin pieni määrä on niin arvokasta. Dokumentin mukaan Ispartan ruusuöljyssä on yli neljäsataa haihtuvaa komponenttia. Tuoksun perustan muodostavat alkoholit, kuten sitronelloli, geranioli, neroli ja linalooli. Tuore öljy voi joskus näyttää vihreältä, mutta se muuttuu ajan myötä vaaleanpunaiseksi. Dokumentissa mainitaan myös, että öljy jähmettyy osittain alle 20 asteen lämpötilassa ja täysin alle 16 asteen lämpötilassa. Ruusuvesi on tämän prosessin toinen tuote. Ispartan ruusuvesi -dokumentin mukaan se on aromikas vesi, joka on väritöntä, kirkasta tai hyvin kevyesti sameaa, siinä on mieto ruusun tuoksu ja sille on ominaista hieman kitkerä maku. Paikallinen kulttuuri- ja matkailutoimisto mainitsee myös "ruusukonkreettia", joka on tiheä, tummanvärinen aine, joka saadaan tuoreista kukista liuottimella.

Ruususesonki

Ruususesonki ulottuu toukokuun alkupuolesta heinäkuun alkuun, ja sen intensiivisin aika on touko- ja kesäkuussa. GoTurkiten sivuston Isparta-osio luettelee alueet, joilla ruusuviljely on vilkasta. Gönen-kunnan Güneykent-kylä, Keçiborlu-kunnan Senir-kylä, Eğirdir-kunnan Kılıç-, Ardıçlı-, Gülköy- ja Sorkuncak-kylät ovat näitä alueita. Sivuston mukaan vierailijat voivat osallistua ruusunpoimintaan, seurata perinteistä ja modernia ruusuöljyn tuotantoa paikan päällä ja ostaa ruususta valmistettuja tuotteita. Jos haluat nähdä ruusunpoiminnan, lähde liikkeelle hyvin aikaisin aamulla. Poiminta tehdään, kun päivä on vielä viileä, ja puutarhat hiljenevät lounasaikaan. Sadonkorjuuaika vaihtelee hieman vuosittain sääolosuhteiden mukaan, joten tarkista alueen viralliset tiedotteet ennen suunnitelmien tekemistä. Puutarhat ovat viljelijöiden peltoja, joten älä mene sinne ilman lupaa äläkä vahingoita oksia.

Ruusun jälkeen laventeli

Ne, jotka haluavat pidentää sesonkia, voivat löytää toisen värin Keçiborlusta. GoTurkiten mukaan kunnassa sijaitsevassa Kuyucak-kylässä viljellään laventelia, joka on saanut viime vuosina paljon huomiota. Kukinta alkaa kesäkuun puolivälissä ja jatkuu heinäkuun puoliväliin, ja sadonkorjuu alkaa elokuun puolivälissä. Kesäkuun jälkipuolisko on hyvä aika niille, jotka haluavat nähdä sekä ruusun että laventelin Lähteet:

Kommentit

0/1000

Kirjoita ensimmäinen kommentti