Harput-musiikin ja perinteisten illanviettojen äänet.
Kun ilta laskeutuu Harputin ylängölle, kaupungin valot leviävät laaksoon ja vanhan kaupungin hiljaisuus laskeutuu. Tämä hiljaisuus on paikka, jossa vuosisatojen ajan on kehittynyt ainutlaatuinen musiikkikulttuuri.
Kirjaudu sisään tykätäksesi ja arvioidaksesi

Harputin ylätasangolla ilta lähestyessä kaupungin valot leviävät laaksoon ja vanhan kaupungin hiljaisuus laskeutuu. Tämä hiljaisuus on paikka, jossa vuosisatojen ajan on kehittynyt musiikin perinne. Elazığ-Harput -musiikki tunnetaan nykyään lauluillaan, joita lauletaan kaikkialla Turkissa, mutta sen todellinen luonne muotoutui talvi-iltoina kodeissa pidettävissä kokoontumisissa. Tämä teksti kuvaa tätä musiikkia virallisten lähteiden ja akateemisten tutkimusten perusteella. Tarkastelemme ensin musiikin tyyppiä, sitten fasil-muotoa ja sen sävelkulkuja (makam), sen jälkeen "kürsübaşı" -perinnettä ja kansantansseja. Lopuksi on muutamia huomioita siitä, missä Elazığiin saapuva voi kuulla tätä musiikkia nykyään.
Elazığın maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimisto toteaa, että on vaikea luokitella Harput-musiikkia tunnettuihin turkkilaisten musiikkityyppeihin. Suurin osa teoksista on sävelletty ja sanoitettu anonyymisti, mikä tekee siitä läheistä kansanmusiikille. Toisaalta näitä teoksia esitetään klassisilla soittimilla ja tietyissä sävelkulkuissa, mikä tuo sen lähemmäksi taidemusiikkia. Siksi maakunnan toimisto kuvaa Harput-musiikkia erityisenä musiikkina, joka yhdistää molempien perinteiden elementtejä ja yhdistää divaanin ja kansanmusiikin aatteet. Merkittävä osa sanoituksista on peräisin divaanirunoista. Maakunnan toimiston mukaan monien nykyään suosittujen Harput-laulujen ja pitkien sävellysten sanat on otettu Fuzulin, Nedimin ja Nevresin kaltaisten runoilijoiden teoksista. Näitä sävellyksiä kuuntelivat ja arvostivat paitsi oppineet, jotka olivat käyneet teologisissa kouluissa, myös käsityöläiset ja tavalliset Harputin asukkaat. Vanhan kaupungin talvisissa kokoontumisissa, keväällä ja kesällä puutarhoissa ja ulkona kaikilla kuultiin muistettuja, iloisia ja surullisia lauluja. Myös ohjelmiston laajuus on huomattava. Maakunnan toimisto antaa noin kaksisataa tunnistettua paikallista laulua ja pitkää sävellystä, ja toteaa, että todellinen määrä on paljon suurempi. Samassa lähteessä mainitaan, että on mahdollista löytää aiemmin kuulemattomia teoksia melkein jokaisessa kylässä ja jokaisessa musiikkitilaisuudessa, mutta näiden levittämiseksi ei ole tehty riittävästi työtä. Monet lauluista kertovat alueella tapahtuneista tapahtumista tai ovat syntyneet näiden tapahtumien seurauksena.
Fasil-muoto ja sävelkulut (makam)
Harput-musiikkia esitetään fasil-muodossa. Maakunnan toimiston mukaan fasil Tässä on käännös turkintekstistä suomeksi:
Näiden kappaleiden jälkeen lauletaan ja kuunnellaan yhdessä, eli kuorona, "şıklıtım"-tyylisiä, eloisia sävelmiä. Tämän jälkeen tai heti perään esitetään saman sävellajin mukaisia miesten tai naisten tansseja. Näin fasil-musiikista tulee musiikin kuuntelua ja kaikkien osallistuvaa viihdettä. Arkistossa mainitaan, että aiemmin, kun laulettiin Harputin kansanlauluja, niiden sekaan liittyi myös klassisia turkkilaisia musiikkikappaleita samasta sävellajista. Tämä yksityiskohta osoittaa, kuinka läheisesti kaksi musiikkimaailmaa olivat Harputissa kietoutuneet toisiinsa. Rytmissä hallitsevat kaksiaikaiset, kolmiaikaiset ja neliaikaiset rytmit; on myös kappaleita, jotka alkavat päärytmillä ja jatkuvat erilaisilla rytmeillä. Arkiston mukaan näiden kappaleiden oikeanlaisen esittämisen edellytyksenä on Harputin murteen ja alueen laulutyylin hallinta.
Harput-musiikin kiistanalaisin aihe on sävellajit. Lähteissä mainitaan useita alueelle ominaisia nimiä, kuten müstezat, beşiri, ibrahimiye, hoyrat, şirvan, divan, elezber, tecnis, nevruz, versak, sabahi ja muhalif. Arkisto toteaa, että osa näistä vastaa turkkilaisen musiikin sävellajeja: beşiri vastaa rastia, versak vastaa hicazia, nevruz vastaa karcığaria, muhalif vastaa hüzzamia ja ibrahimiye vastaa nevaya. Akateemiset tutkimukset tarkastelevat tätä aihetta tarkemmin. Özcan Daşin ja Türker Eroğlun vuonna 2024 International Journal of Quality in Education -lehdessä julkaistu tutkimus vertailee alueen tutkijoiden sävellajaluetteloita ja analysoi "ibrahimiye gazel" -kappaletta nuotinnoksen avulla. Kirjoittajat osoittavat, että kappaleen sävellajirakenne on turkkilaisen musiikin uşşak-sävellajissa. Heidän johtopäätöksensä on mielenkiintoinen: lähteissä mainitut Elazığ-Harputin sävellajit eivät ole erillisiä sävellajeja, vaan alueelle ominaisia laulutyylejä, eli "tavreja". Sama tutkimus toteaa, että alueella esitetään usein pitkien sävelmien muotoisia kappaleita, kuten beşiri, şirvan, nevruz, divan, tecnis, müstezat, ibrahimiye, versak, muhalif ja elezber. Tämä keskustelu ei heikennä Harput-musiikin arvoa, vaan päinvastoin, se avaa uuden tavan ymmärtää sitä. Kuten arkisto korostaa, tämän musiikin ymmärtämiseksi riittää pelkkä sävellajien tuntemus; on myös tärkeää tuntea alueen kulttuuri ja murre. Sama sävel kuulostaa erilaiselta, kun se on esitetty Harputin tyyl Arkielämästä puhuttiin, ongelmista jaettiin kokemuksia, iloista nautittiin ja illat päättyivät musiikkiin. Näissä kokoontumisissa käsiteltiin myös asioita, kuten vähävaraisille apua ja riitapukarien sovittaminen. Kokoontumisilla oli tietty järjestys: vanhin osallistuja johti keskustelua, puheenvuoro annettiin iän mukaan, ja jokaisella oli oma paikkansa. Keskikerroksen ihmiset soittivat musiikkia, nuoret tarjosivat kahvia. Talvella kokoontumiset pidettiin suurissa huoneissa, joita kutsuttiin "sofa", mutta kesällä ne siirtyivät uima-altaiden äärelle ja puutarhoihin. Perinteet ovat muuttuneet ajan myötä. Artikkelissa kerrotaan, että "pöydän" käyttö, jolta puhuttiin, päättyi 1900-luvun jälkipuoliskolla, kun lämmitys parani ja kamiinoista tuli yleisempiä. Nykyään "pöytä" ei ole enää kokoontumisten keskiössä, vaan se on symboli; kirjoittaja tiivistää sen "pöydätön pöytä". Kokoontumisia järjestetään nykyään kodeissa, kulttuuriyhdistyksissä, häissä, polttareissa ja televisio-ohjelmissa. Seinille riputetut matot, pehmustetut penkit ja kupariset vadit pyrkivät luomaan vanhaa tunnelmaa. Osallistujien mukaan menneisyydessä peleillä, arvoituksilla ja yhteisöllisyydellä oli suuri rooli, kun taas nykyään musiikki on kokoontumisten pääosassa.
*Çayda Çıra* ja kansanpelit
Pelinä, jota pelataan *fasıl* -illan lopussa, on osa Harput-musiikkia. Kaupungin opas kuvailee Elazığın pelejä "halay"-alueella, mutta pitää niitä muiden alueen pelien verrattuna raskaampina ja esteettisemminä. Oppaan mukaan tämä ero johtuu musiikin taipumuksesta taidemusiikkiin ja sen soittamiseen klassisilla soittimilla. Elazığın pelien yleinen luonne on makea ja kova; miesten pelit ovat hieman kovempia, naisten pelit pehmeämpiä. Nykyään elossa on noin 60 peliä, joista noin 20-25 on yleisimpiä. Yksi tunnetuimmista on *Çayda Çıra*. Pelissä, jonka juuret ovat Harputissa, pelaajat käyttävät käsissään olevissa lautasissa olevissa kynttilöissä. Oppaan mukaan peli tunnetaan maailmalla "kynttilätanssina". Yksi pelin alkuperästä kertova legenda sijoittuu Hazar-järven rannalla sijaitsevaan kylään: kaksi nuorta tapaavat yöllä, ja tytön sytyttämä kynttilä valaisee heidän tiensä, ja tarina muuttuu kyläläisten käsissä olevien kynttilöiden avulla peliksi. Opetus tallentaa myös muita kertomuksia ja huomauttaa, että nämä legendat ovat eri kaupunkien Paikalliset oppaat ja kaupungin kulttuuri- ja matkailutoimiston tiedotteet ovat hyvä lähtökohta alueen musiikkitapahtumien löytämiseksi; tarkista ajantasaiset päivämäärät virallisilta verkkosivuilta. Jos haluat nähdä musiikin syntypaikan, sinun tulee vierailla Harputissa. GoTurkiyen mukaan Harputin Şefik Gül -kulttuuritalo on museo, joka on järjestetty perinteisen Harputin asuntorakennuksen tyyliin, ja sen tarkoituksena on esitellä alueen perinteistä arkkitehtuuria ja elämäntapaa. Seisomalla tällaisen talon verannalla ja katsomalla huoneen keskellä olevaa korotusta sekä ympäröiviä penkkejä, voit kuvitella tekstissä kuvatut illat. Myös iltapäivällä linnasta avautuva näkymä laaksoon on hyvä valmistautuminen, sillä monet näistä lauluista on laulettu juuri tuossa maisemassa. Kuunnellessasi, kiinnitä huomiota muutamiin asioihin. Huomaa, kuinka gazelin jälkeen saman sävellajin laulu alkaa, kuinka soittimet alkavat rytmittää ja siirtyvät "hoyrat"-tyyliin, ja lopulta kuinka kaikki osallistuvat iloiseen lauluun. Kuuntele korkeita säveliä "uzun hava" -lauluissa, sanoituksissa käytettyä "divan"-runouden kieltä ja Harputin alueelle ominaisia puhetapaa. Ehkä kuulet jopa sävelmän, jota ei ole aiemmin tallennettu; kuten kulttuuritoimisto sanoo, tämä on edelleen mahdollista Harputissa.
Lähteet:
- Elazığın kulttuuri- ja matkailutoimisto, Harput-musiikki, https://elazig.ktb.gov.tr/TR-245748/harput-musikisi.html
- Elazığın kaupunki, Kaupunkioppas, Musiikki ja kansanperinne, https://www.elazig.bel.tr/kent-rehberi/musiki-folklor/231/
- Elazığın maakunta, Kulttuuri ja kansanperinne, https://www.elazig.gov.tr/kultur-folklor
- Erkam Cömert, Elazig-Harputin alueen "kürsübaşı" -keskustelutilaisuuksien muutos ja kehitys, Kansainvälinen ihmisen ja taiteen tutkimuslehti, 2025, https://dergipark.org.tr/tr/pub/ijhar/article/1668201
- Ozan Daş ja Türker Eroğlu, "Makam"-kysymys Elazig-Harputin musiikissa, Kansainvälinen laadunvarmistuslehti, 2024, https://dergipark.org.tr/en/download/article-file/3959543
- GoTürkiye, Elazig, Nähtävyydet, https://elazig.goturkiye.com/see
Kommentit
Kirjoita ensimmäinen kommentti
