Miten pääkaupunki perustetaan?

Ankara, vuonna 1923 pääkaupungiksi julistettaessa, oli kolmenkymmenentuhat asukkaan kaupunki, joka sijaitsi linnan juurella. Viidentoista vuoden aikana sinne rakennettiin bulevardeja, ministeriöitä, rautatieasema, ooppera, yliopisto ja suurlähetystöjä; kaupungista tuli valtion arkkitehtoninen ilmentymä. Nykyään kävellessäsi Ulusista Kızılayhin voit lukea tämän ohjelman kaksi eri puolta rinnakkain, kunhan tiedät, mihin katsoa.

Ensimmäinen kieli on varhainen kansallinen arkkitehtuuri. Tämä tyyli, joka syntyi Osmanien valtakunnan viimeisinä vuosina ja levisi Ankarassa tasavallan ensimmäisen vuosikymmenen aikana, yhdistää Seljukki- ja osmanilaisten motiiveja (terävät kaaret, posliinikoristeet, leveät reunukset, kupolit) moderniin julkiseen rakennukseen. Uluksessa sijaitsevat Vedat Tekin suunnittelema toinen parlamenttitalo (1924) ja Kemaleddinin valmiiksi saattama Ankara Palas (1927), Arif Hikmet Koyunoğlun suunnittelema etnografinen museo (1928) ja Turk Ocağı -rakennus (nykyinen taide- ja veistomuseo, 1930), sekä italialaisen Giulio Mongerin suunnittelemat Ziraat Bankası (1929) ja İş Bankası -rakennukset ovat tämän tyylin merkittävimpiä esimerkkejä. Kaikki nämä ovat kävelyetäisyydellä toisistaan, ja voit vierailla niissä nykyään museoina tai julkisina rakennuksina.

Toinen kieli on 1930-luvun modernismi. Nuori tasavalta käänsi katseensa Eurooppaan, myös arkkitehtuurin alalla. Saksan ja Itävallan arkkitehdit (Clemens Holzmeister, Ernst Egli, Bruno Taut, Paul Bonatz) loivat ministeriöihin, kouluihin ja julkisiin rakennuksiin yksinkertaisen, toiminnallisen ja monumentaalisen tyylin. Sıhhiyessä sijaitseva Tautin suunnittelema kielten, historian ja maantieteen tiedekunta (1937), ministerialueella Holzmeisterin ministerirakennukset ja uusi parlamenttitalo (työt aloitettiin vuonna 1938), Uluksessa Şevki Balmumcun suunnittelema näyttelytalo (1933), jonka Bonatz muutti oopperaksi (1948), sekä Şekip Akalının suunnittelema rautatieasema (1937) ovat tämän aikakauden edustajia. Yksinkertaiset julkisivut, pitkät vaakasuorat linjat ja kivikuorinnat; kun olet kerran huomannut ne, näet niitä kaikkialla.

Voit lukea näitä kahta tyyliä yhdessä kävelemällä Atatürk-bulevardia pitkin; tämä bulevardi ulottuu Uluksesta Çankayaan, ja kaupunki on kehittynyt pohjoisesta etelään historian saat