Siirry pääsisältöön
Radar Türkiye
Löydä tapahtumat sovelluksessa
Avaa
Radar Türkiye

Di̇yarbakır, basalttikivi-kaupunki.

Ensimmäistä kertaa Diyarbakırıin saapuva huomaa heti kaupungin värin. Muurit, tornit, karavaaniserien sisäpihat, talojen julkisivut ja katukivet yhdistyvät tummanharmaan ja mustan välissä olevaksi sävyksi. Tämän värin nimi on basaltti.

Radar TürkiyeRadar Türkiye4 Kasım 2026
Ei vielä arvioita

Kirjaudu sisään tykätäksesi ja arvioidaksesi

Di̇yarbakır, basalttikivi-kaupunki.

Ensimmäistä kertaa Diyarbakırıin saapuessa huomaa heti kaupungin värin. Muurit, tornit, karavaaniserien sisäpihat, rakennusten julkisivut ja katukivet yhdistyvät tummanharmaan ja mustan sävyihin. Tämän värin nimi on basaltti. Emine Ekinci Dağtekinin vuoden 2018 julkaisussa kerrotaan, että basaltti hallitsee koko kaupunkia, ja perinteinen rakenne on luotu tästä kivestä muureista kapeisiin kujille ja monumentaalisista rakennuksista sisäpihoihin. Tämä teksti kertoo, mistä kivi on peräisin, miten sitä on jalostettu ja missä ja miten voit nähdä sen kaupungissa tänään.

**Karacadağın lahja**

Diyarbakirin kivi ei ole tuotu kaukaa; kaupunki sijaitsee jo sen päällä. Dağtekinin viittaamien lähteiden mukaan kaupungin lounaassa sijaitsevan Karacadağın basalttilaavakerrostumat ovat noin 80 metrin paksuisia ja ulottuvat laajalle alueelle. Noin 11 miljoonaa vuotta sitten purkautuneet Karacadağın tulivuoret ovat muodostaneet tasaisen ylängön lähestyessään Tigrisiä, ja Diyarbakır on rakennettu tämän ylängön päälle. Samassa tutkimuksessa todetaan, että muurien alla, Tigrisiä päin olevalla jyrkällä rinteellä, voidaan nähdä basalttin jäähtymisestä johtuvat halkeamat, ja muureihin käytetyt kivet on kuljetettu lyhyimmällä mahdollisella matkalla. Karacadağın vulkaaninen alkuperä näkyy paitsi rakennuksissa, myös maaperässä. TÜRKPATENTin Karacadağ-riisin rekisteröintitodistuksen mukaan alueen maaperä koostuu vulkaanisista sedimenteistä ja sen pinta on peitetty pienillä kivillä. Toisin sanoen sama vuori on määrittänyt sekä kaupungin muurit että ympäröivien peltojen maaperän.

**Basaltin ominaisuudet**

Dağtekinin kokoamien tietojen mukaan Diyarbakirin basaltti on tummanharmaa ja musta, se ei ime vettä, ja se on erittäin kestävä pakkasta, iskuja ja hankausta vastaan. Kivi on kahta tyyppiä: huokoinen ja tiivis. Gülin Payaslı Oğuzin ja Fatma Meral Halifeoğlun vuoden 2017 tutkimuksen mukaan käsityöläiset kutsuvat näitä kahta tyyppiä "naaras"- ja "uros"-kiveksi. Huokoinen "naaras"-kivi on helpompi työstää, kun taas tiivis "uros"-kivi on vaikeampi työstää, mutta se on kestävämpi. Tämä ero on määrittänyt, missä kiveä on käytetty. Saman tutkimuksen mukaan tiivis basaltti on käytetty kantaviin elementteihin, kuten seiniin, holveihin, pylväisiin ja pylväspäihin, kun taas huokoinen kivi on suositeltu käytettäväksi sisäpihojen ja huoneiden lattioissa. Evliya Çelebi on myös kuvannut linnan ja rakennusten olevan rakennettu mustasta, kovasta kivestä ja kaupungin olleen tunnettu nimellä Kara Amid. Muurit ovat kiven suurin teos.

Suurimmassa mittakaavassa basalttia voi nähdä muureissa. Diyarbakırin maakunnan kulttuuri- ja matkailutoimiston mukaan Diyarbakırin linna koostuu kahdesta osasta: sisälinnasta ja ulkomuurista. Vaikka lähteet antavat erilaisia päivämääriä muurien rakentamiselle, ne viittaavat yleisesti 4. vuosisadan puoliväliin. Muurien kokonaispituus on noin 5 200 metriä, ja sisälinnan kanssa yhteispituus on noin 5 800 metriä. Ulkomuureissa on 82 tornia, ja sisälinnassa 19 tornia. Saman lähteen mukaan tornien ja muurien korkeus vaihtelee noin 8 ja 22 metrin välillä, ja niiden paksuus on 1,40–5 metriä. Paksuimmat tornit ovat pohjois- ja länsipuolella. Muureissa on neljä pääporttia: Dağ-portti avautuu pohjoiseen, Urfa-portti länteen, Mardin-portti etelään ja Yeni-portti itään. Dağtekinin mukaan UNESCOn maailmanperintöluetteloon sisällyttämisessä korostettiin, että lähes kaikki muurit on tehty basalttia. Diyarbakırin maakunnan verkkosivuston mukaan Diyarbakırin muurit ja Hevselin puutarhat lisättiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 2015.

Kiven rakentaminen:
Basaltti on erittäin kova kivi, ja sen työstäminen on vaikeaa. Dağtekinin tutkimuksen mukaan muurien sisällä olevat historialliset rakennukset on rakennettu perustasta kattoon käyttämällä kivirakennustekniikkaa, jossa kiviä on veistetty eri tavoin: sileäksi, karkeaksi, säännöllisiksi ja epäsäännöllisiksi kiviksi, ja niitä on asetettu päällekkäin ristiin. Kivet on usein muurattu siten, että niiden pinnat on tasoitettu ja ne on asetettu hyvin lähelle toisiaan, jotta laastia ei näy. Yksi selkein esimerkki tästä on Dicle-silta. Kulttuuriportaalin mukaan silta, joka tunnetaan myös nimellä On Gözlü Köprü (kymmentä silmää), on noin 180 metriä pitkä ja 7–8 metriä leveä. Sillan täytemateriaali on laastilla sitoutunutta karkeaa kiveä, ja sen pintamateriaalina on käytetty osittain kierrätettyjä, veistettyjä basalttikiviä, jotka on asennettu ristiin. Etupuolella olevaan inskriptioon perustuen silta on rakennettu vuosina 1064–65 Mervanoğullarin aikana, mutta tutkijoiden mukaan tämä on korjausinscriptio, ja itse rakenne on vanhempi. Tässä on turkkitekstin suomennos:

Näissä kahdessa rakennuksessa sisäpihaan astuminen ja kivijulkisivujen kivirakenteiden tarkastelu on paras tapa ymmärtää mustavalkoisen kuvion vaikutus. "Cas" on kivien koriste.

Koska basalttin kovuus vaikeuttaa veistämistä, Diyarbakirin käsityöläiset ovat rikastuttaneet julkisivuja muilla tavoilla. Payaslı Oğuzin ja Halifeoğlun tutkimuksen mukaan seinien rakenteessa käytetään kalkkipohjaista laastia, johon on lisätty basalttipölyä, tiilinpaloja, olkea ja suolaa. "Cas"-niminen laasti, johon on lisätty kananmunanvalkuaista, käytetään saumojen korostamiseen. "Cas"-koristeilla on rikastettu sisäpihojen julkisivuja. Kulttuurihallinnon rekisterissä mainitaan, että Cemil Paşa -rakennuksen kaikissa ulkoseinissä on "cas"-koristeita, ja joissakin kohdissa näkyy elämänpuu- ja tulppaanikuvioita. Vaaleat kuviot tumman kiven pinnalla keventävät basalttin painavuutta. Kun seisotte sisäpihalla ja tarkastelette julkisivuja lähietäisyydeltä, voitte nähdä, kuinka nämä kuviot kehystävät kiven saumoja. Sisäpihoilla varustetut talot ja basalttin arkinen ulkoasu.

Basalttia ei käytetä vain monumentaalisissa rakennuksissa, vaan myös taloissa. Payaslı Oğuz ja Halifeoğlu ilmoittavat, että Diyarbakirin kulttuuriperintöjärjestön rekisteröimien perinteisten talojen määrä on 446. Nämä talot ovat ulospäin suljettuja ja sisäänpäin suuntautuneita. Nelikulmaisen sisäpihan ympärillä on huoneita, veranta, keittiö ja varasto; sisäpihan lattia on yleensä päällystetty huokoisella basalttilla, ja usein siellä on myös lammikko. Saman tutkimuksen mukaan sisäpihaa ympäröivät tilat on järjestetty vuodenajan mukaan. Koska kesät ovat kuumia, pohjoisen puolen kesähuoneet ovat korkeakattoisia ja niissä on paljon ikkunoita; tämä osa muodostaa talon rikkaimman julkisivun. Pääkantavat seinät on rakennettu basalttia käyttäen, ja katto on tehty tammenpalkkien päälle levitettävällä savikerroksella. Joissakin taloissa on myös kellarissa kesää varten tarkoitettuja, lammikoita sisältäviä huoneita, joita kutsutaan "serdap". Tämänlaista järjestelyä näkee nykyään parhaiten Cemil Paşa -rakennuksessa. Kulttuurihallinnon rekisterissä mainitaan, että rakennus on rakennettu vuonna 1887 hienojakoisesta basalttikivestä. Vuonna 2022 julkaistussa tutkimuksessa, joka on julkaistu Electronic Journal of Social Sciences -lehdessä, Aloita kierros Dağportin tai Mardinportin alueelta, ja tutustu muurien juurella oleviin erilaisiin seinärakenteisiin. Sen jälkeen astu muurien sisälle ja tutki Hasan Pašan majatalon pihalla olevia mustavalkoisia kuvioita. Cemil Pašan talossa voit nähdä pihan järjestelyn, koristeelliset yksityiskohdat ja huokoiset kivilaatat. Päätä päiväsi poistumalla Mardinportista ja kävelemällä Dicle-sillalle; iltavalaistuksessa basalttikiven väri näyttää lämpimämmältä. Kivien pinta lämpenee paljon kesäpäivinä, joten valitse vierailulle aamu tai ilta lämpimillä säillä. Muista tarkistaa museoiden ja talojen aukioloajat virallisilta verkkosivuilta.

Lähteet:

Kommentit

0/1000

Kirjoita ensimmäinen kommentti